Plato combinado (Carrion de los Condes)
Tänään oli mukava päivä. Tuuli alkoi helpottaa (siita paikallisten säätietojen ilmoittamasta peräti) 36 m/s-vauhdista, Suomi on itsenäinen ja meillä täällä caminolla oli onneksi sopivasti pysähdyspaikkoja. Boadillasta viiden kilometrin päässä tuli vastaan se Fromista, jossa tuolla aiemmissa kommenteissa varoiteltiin. Fromistassa oli aukinainen baari ja pääsin nauttimaan matkan matkan toisen colacao-kaakaon. Vasta toisen ja jo neljäs päivä. Ei sen puoleen, punaviiniäkin olen saanut vasta kaksi lasillista Castrojerizissa.
Mitä täällä siis syodään? Ensinnäkin kello on nyt neljä iltapäivällä eli jos nyt tulet kylään ja haluat syomään – ei saata onnistua. Fromistasta tarttui oikealle sivustalle Jose Mallorcalta ja kun keskustelu oli suppeahkoa, kävelimme kai aika rivakasti. Saavuimme Carrioniin jo kahdelta, minä jätin miehen Espiritu Santo -nunnien alberguen hellään huomaan ja menin ensimmäiseen baariin, joka oli auki.
Tilasin Platos Combinados -listalta numero ykkosen eli possua, ranskalaisia, paistettua kanamunaa ja salaattia. Lomo a la plancha, patatas fritas, huevos fritos y ensalada. Lisäksi punaviiniä (tinto) ja gaseosaa, jota on niin mukava sekoittaa vähän ”huonompaan” viiniin. Omena (la manzana, la fruta del tiempo) jälkiruuaksi.
Tällainen mainio ruoka – jos lukijoiden joukkoon sattuu joku Kiloklubi-Patrikin ystävä, ota huomioon, että aivan kerrassaan joudun syomään, mitä tahdon, koska kulutan paljon energiaa – maksoi yhteensä 14.70.
Paljon käytännollisempää täällä on syodä ”Menu del Dia” tai ”Menu del Peregrino”. Alle kympin menuhun kuuluu leivän ja viinin lisäksi 1) alkupala, joka voi olla vaikka spagettia, tonnikalasalaattia (ensalada mixta), lentejas (linssejä), mitä milloinkin 2) pääruoka, joka voi olla vasikkaa (ternera), turskaa (merluza), taimenta (trucha), sikaa (cerdo / lomo) yms ja 3) jälkiruoka (postre), joka on yleensä minulle se vaikein. Tarjoilija tulee viereen ja selittää ystävällisesti, että heillä on jälkiruokana cafeinfusióndementaarrozsonleche
flantartadequesoheladodelimonyfrutadetiempo.
Nappaapa sieltä sitten jotakin muuta kuin se tuttu karamellivanukas (flan) tai jäätelo (helado).
Aamulla baarissa voi tilata kahvin (cafe con leche)/kaakaon tms. Sen kanssa voi nauttia churroja (pikkumunkkeja), tostadas con mantequilla y mermelada (paahtoleipää) tai pelkkää leipää (pan). Voileipiä (bocadillos) saa yleensä vaikka millä täytteillä. Suosikkini on bocadillo de tortilla (sämpylä perunamunakkaalla).
Lounasta saa ehkä neljään asti. Sitten alkaa siesta ja seuraavan kerran evästä kannattaa yrittää kysellä ehkä seitsemältä-kahdeksalta. Paikallisten mielestä syomään mennään yhdeksältä ja myohemmin.
Illalla koittaa tapas- tai racionaika. Silloin minusta tuntuu, että on paras katsoa, mitä tiskillä on tarjolla ja nauttia sitä. Lampaanjuustoa (quiso de oveja), katkarapuja (gambas a la plancha), kinkkua (jamon) etc.
Mutta parhaat ystävät, mikä on paras tapa säilyttää leipä huomiseksi? En saanut baarista mitään paperipussia, kun ostin leipää mukaanotettavaksi (pan para llevar) ja leivän pitäisi riittää huomiseksi, kun edessä se seitsemäntoista kilometrin taival.
Jos joku ihmettelee aiempien päivien kommenttien viittauksia, niin tässä pappilan munnon lokakuinen, erinomainen camino-kuvaus:
http://pappilan.mummo.vuodatus.net/
Ja tässä Edithin Camino de Santiago -matkapäiväkirjat ja -kuvat:
Talvicaminon blogi 
Lähettäisin sulle muovipussin jos voisin – sitä leipää varten siis 🙂 ehkä saat hankittua vielä sellaisen aamuksi…
Nunnat varmaan osaavat kaikenlaista, mutta kun ei ole kielitaitoa kysyä.
Eilen kirjoittelin johonkin kommenttiin kuulleeni kuinka joku vaeltajaparka oli joutunut nukkumaan Fromistassa yon ulkona.
Tänään Fromista oli aamun ensimmäinen taukopaikka. Isompi kylä, useampi aukioleva baari jne. Ainakin viime yonä siellä oli ollut kaksikin majapaikkaa auki, sillä Jose oli ollut alberguessa eikä ollut kuitenkaan tavannut Repsol-miehiksi ristimääni miesparia.
Juu, täällä taas annetaan ihmisille lempinimiä. Repsol-miehistä toinen ontuu kovasti, eikä compeed auta kuulema lainkaan. Ontuminen ei miesten vauhtia hidasta.
Epäilen vähän tuota juttua ulkonanukkumista. Pyhiinvaeltaja on kuitenkin varautunut maksamaan 5-10 euroa alberguesta ja luulisi, että sillä summalla saisi majapaikan jostain baarin yläkerrasta. Toivottavasti tämä ei kopeutta, joka kolahtaa vielä omaan nilkkaani.
Me yövyimme Carrionissa Santa Mariassa. Oli hyvä paikka ja ystävälliset nunnat. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Hyvää itsenäisyyspäivää! Espritu Santon nunnat nuukailevat lämmityksen kanssa, vaikka veloittivat kahdeksan euroa majoituksesta. Muuten ovat mukavia, yksi huolehtii juuri Josesta, joka taitaa olla hieman kipeänä. Tässä nettihuoneessa on mikroaaltouuni, jossa miehelle keitetetään teetä.
On muuten neljäs yo ja neljäs paikka, jossa mikroaaltouuni. Niin se ”kehitys” etenee täällä caminolla. Pian tänne varmaan tulee automaatteja, joista saa pakastepizzoja tms.
Nyt yksi nunnista tuli huoneeseen ja selittää minulle (kai), että ”sellaista se vaeltajien kanssa, aamulla ne lähtevät, eikä niistä koskaan tiedä, miten niille sitten lopulta kävi”. Sanon ”Eso es” (Näinhän se on), joka taisi olla sopiva vastaus.
Nunnia piipahti juuri paikalla neljä katsomassa Josea. Kaksi tuoreinta oli aivan pikkuisia ja äärettoman iäkkäitä.
Jose on sairas. Mikään ei kestä sisällä, olen keitellyt miehelle lisää teetä. Minusta hän voisi juoda pieniä kulauksia pelkkää keitettyä sokerivettä, mutta ottakoon nyt teetä, kun haluaa.
Meitä on täällä kolme: Jose, uusi tuttavuus mesessä ja kännykässä viihtyvä Carlos ja minä. Carlos on nytkin ollut tunnin ulkona pulisemassa.
Sain nunnilta luvan muuttaa eri huoneeseen oksentelevan potilaan luota – mutta käytävässä nunna supatti minulle, että älä jätä Josea yksin. Eso es.
en ehtinyt vielä lukea blogiasi, mutta etsin sitä hetken, kun en muistanut osoitetta. Etsin googlesta ja se käänsikin blogin englanniksi eli jennifer sharp blog camino! Jaksuja ja voimia. Pidä kivaa, olen hengessä mukana.
Hola, koomikko,
tiedatko sellaisen saksalaisen stand up (?) -koomikkomiehen, joka on kirjoittanut caminovaelluksestaan kirjan? Kuulin, etta kirja on innostanut viime kesana tanne laumoittain saksalaisia, jotka kaikki haluavat tavata samat ihmiset ja pitaa yhta hauskaa kuin se koomikko.
Koetan iltapaivan olla Jennifer! Tulin asken 17 kilometrin aamurupeaman, josta 12 km on melkein viivasuoraa pellon reunaa, joten alkoi siina vahan ajatukset loppumaan kesken. Olin varustautunut kayttamaan kannykan radiota, mutta kanavia ei kuulunut kuin yksi ja se kasitteli Kopiksen ilmastonmuutoskokousta minulle aivan liian vaikealla kielella.
Itsenäisyydet on juhlittu ja lippua pidetty korkealla.
Jose on varmaan sairastunut possulunssaan, toivottavasti ei tartu Sinuun. Ompa mukava kulkea mukanasi tuttuja taipaleita vaikka näin kirjoittelun merkeissä. Huomenna aamulla aikaisin lähden lojumaan Lehmiranna kylpylään viikoksi. En tiedä osaanko siellä lukea matkakertomustasi, puhumattakaan kirjoitella.
Mutta sitten taas kun tulen kotiin.
Ei päästy Netin kanssa reissuun kun sieltä ei löytynyt koirahuonetta. Menen muun porukan kanssa linja-autossa.
Rinsessan ”rytkät” pitää ottaa mukaan komensi retkenvetäjä.
Jännitys tiivistyy kun siellä pelimaannit meinaavat esittää ne minun sanoittamat kaksi laulua.
On varmaan alettava pakkaamaan. Alkaa olla ilta käsillä ja laukkukin on komerossa.
ps. maalaislääkäri Kiminkinen kertoili päivällä radiossa, että ihminen pysyy kunnossa ja terveenä ja saavuttaa pitkän iän kun muistaa laittaa tossua toisen eteen. Että siitä vaan!
Harmi, ettei koira paassyt mukaan. Olisitko mennyt Nivalla, jos koirahuone olisi loytynyt? Onhan sulla siella toisaalta paljon puuhaa muutenkin, jos rinsessalla on keikka ja pelimannit esittavat laulujasi.
Nyt olen Sahagunissa. Taalla sina ja mina olimme hotellissa yota silloin 2001. Kuuntelimme aamulla, kun ensimmaiset vaeltajat kopisivat kadulla hotellin ohi. Huomenna aion olla El Burgo Ranerosissa, jossa silloin sita koiraa kuljetettiin traktorin kauhassa korkealla ilmassa.
El Burgo Raneron jalkeen olen vahan miettinyt, etta menisin matkasta Leoniin vain 20 km kavellen ja loput bussilla – kuten miuta on neuvottu. Eikohan se riita, etta olen niilla Leonin tulomoottoriteilla loikkinut henkeani kaupalla jo kaksi kertaa.
Hauskaa lomaa!
Joo Netti joutuu jäämään kotiin. Saat arvata kolme kertaa kummalla on kovempi ikävä??? Netti on muuten ollut hirvimetsällä koko syksyn kanssani ja kun olen sanonut, että täällä ei oravia haukuta, niin ei ole haukuttu. Netti löysi jo kerran hirven ja ajoi kanssa.
Pakkasin laukkuun teepaidan jossa on lueteltu vaellusreitin kaikki paikat. Olen hengessä mukana. Juu kyselehän papparaiselta istuin alustaani. Olikohan hän sillä kertaa Amerikan matkalla kun istuin alustani sinne jäi? Se oli aika kovanluokan unohdus, siellä jossain, pormestarin rapuilla.
Hyvää jatkoa tarpomiselle. Jos ei mitään kommentteja kuulu täältäpäin viikkoon, niin en ole osannut yksikseni kirjoitella.
Joo, Amerikkojen puolella Tomás oli, taisi olla Brasiliassa. Yhdessa ravintolassa oli muuten mainoksia, etta Brasiliassakin on camino eli caminho. Suomessahan kavellaan Pyhaa Henrikkia ja nyt ita-Suomessa on suunnitelmissa ottaa kayttoon ne vanhat kirkkoreitit. Jalkimmaisesta oli juttua syksylla yhdessa Apu-lehdessa. Reitti taitaisi kulkea Uukuniemelta Ruokolahdelle, mutta ei ollut kuitenkaan se sama maakuntareitti, jota kuljimme muutama vuosi sitten.
Mitas sille maakuntareitille (Uukuniemi – Ruokolahti) kuuluu? Se oli silloin viela vahan kesken, muistan ne muutamat tylsat asfalttipatkat, kun vieressa olisi ollut metsaa vaeltaa.
– – –
Tómas Martinez = Manjarinin alberguen omaperainen hospitalero, ristiritarien perinteen kunnioittaja. Osa vaeltajista kunnioittaa, osa kauhistelee. Miehesta ja Manjarinista voi katsella videoita Youtubessa.