Koska Villadangosin alberguessa ei ole lämmitystä (muistikuvat huhtikuulta 2007), patikoin viitisen kilomettia kauemmas eli San Martin del Caminolle. Kylässä on baari (Los Picos), leipuri (panaderia) ja kauppa (supermercado) ja kolme albergueta, joista kunnallinen on kiinni.
Ihmeellinen aurinkoinen päivä. Kylmien päivien jälkeen aivan t-paita-sää. Kävin kokeeksi syomässä jo kahdelta päivällä tienvarsikuppilassa (paellaa, vasikkaa eli terneraa ja flania jälkiruuaksi).
Kylä ei tarjoa paljon viihdykettä. Ainoa baari (kun kävin kysymässä majapaikkaa) oli aivan täynnä vanhoja herroja ja tupakansavua. Täällä tupakkalaki on tulkittu niin, että baarissa joko saa tai ei saa polttaa. Monissa caminon varren baareissa oli valittu tupakointi.
Kun joulu lähestyy, lähes jokaisen baarin/kahvilan/ravintolan ikkunassa on lappu paikan gordo-numerosta. Gordo tarkoittaa jouluarpajaisia. Paikallinen Raha-automaattiyhdistys eli vammaistyotä tekevä Once on organisoinut arpajaiset, joiden voittonumerot arvotaan 22.12. Jaossa on kai 3000 miljoonaa euroa ja jaettavaa jää vielä vähäosaisillekin.
Oletan, että paikallisilla on melkoinen paine ostaa itselleen osa lähikuppilan tai oman tyopaikan hankkimasta arpanumerosta.
Olemme kerran Barcelonassa nähneet gordon numeroiden arpomista. Lapset laulavat numerot suorassa lähetyksessä.
Minullakin on gordo-lappu, decimo eli kymmenysosavoitto. Jos samoja numeroita on myyty 180 kpl ja kymmenesosavoitot jakaantuvat siitä vielä kymmenesosiin, paljollako rikastuisin, jos voitto tulisi?
Talvicaminon blogi 
Kerroit muutama merkintä sitten haukasta, jokä käytti pyrstöä peräsimenä. Se toi mieleeni viime kesältä elähdyttävän muiston elämäni ensimmäisen haarahaukan näkemisestä länsirannikolla Kristiinankaupungissa. Haukka oli melko korkealla eivätkä värit erottuneet, mutta lento ja pyrstön loivahko lovi ja erittäin selvä pyrstön käyttö peräsimenä näkyivät kiikarilla hyvin.
Haarahaukkoja on Espanjassakin, siellä on myös isohaarahaukkoja, joiden pyrstön lovi on terävämpi kuin normi-h-haukalla, eivätkä väritys ja muotokaan ole ihan samat.
Haarahaukasta sanoo Euroopan linnut -kirja mm. seuraavaa:
– hiirihaukan kokoinen (pituus 55 – 60 cm, siipiväli 135 – 155 cm), mutta kapeammat ja tasaleveämmät siivet, pitempi matalahalkoinen pyrstö, hoikempi lentosiluetti
– päältä ruskea, siiven tyviosan poikki vaalea vinojuova
– lento kevyttä, melko hidasta, käyttää pyrstöä peräsimenä käännelleen sitä sivusuunnassa
– liidossa siivet hieman alastaipuneet, kaarrellessa vaakatasossa
– nuorella linnulla vatsapuoli vahvasti pitkittäisjuovikas, siivenkärkien lähellä vaalea laikku
– ääni voi muistuttaa lokkien kirkunaa tai olla naukuvaa tai kuulostaa värisevästi tältä: kui-i-i
– levinnyt monina alalajeina miltei koko Vanhaan maailmaan ja monin paikoin Euroopassa yleinen (Suomessa muuttovieras)
– menu: kalat, pikkueläimet, hyonteiset, haaskat, jätteet
– elää puoliavoimilla metsäisillä mailla, usein järvien ja jokien läheisyydessä.
Mikä lie ollut se näkemäsi haukka, mutta pyrstönkäyttökuvaus tosiaan sai ajatuksen viime kesäkuiseen aurinkoiseen iltapäivään meren tuntumassa. Meidän haarahaukkamme lensi peltojen yllä, peltoja reunusti lehtipuuvaltainen sekametsä. Taivas oli kirkas, kirkas. Eräällä toisella peltoaukealla näimme suopöllöpariskunnan saalistelemassa, niiden pesä oli siinä lähellä. Voi miten nämä muistot herättävät kevään ja kesän odotuksen!!! Ja pöllökausihan on jo melkein ovella 🙂
Lähden nyt etsimään harakan sulkaa logoani varten, joten en seuraa matkaasi muutamaan päivään (no, on se työmatkakin eikä vain harakkareissu). Keveitä askelia, terveyttä ja iloista fiilistä!
Vau! Etsin netistä haarahaukkojen kuvia, mutta ei se kyllä ollut sellainen. Näin monenlaisia haukkoja ja lentotaiturilla oli selvät tumma-vaaleakuviot siipien alapuolella.