Rautaristi, 1488 m.
Lähdin aamulla niin, että olin auringonnousun aikaan yhdeksältä Cruz de Ferrolla. Kun olin ollut yonkin yksin (albergue Monte Irago), ei ristilläkään ollut tungosta.
Nousua hienoissa maisemissa oli muutama kilometri. Samettisten lahimäkien takaa näkyivät lumipeitteiset vuoret. Autotiekin kulkee samoissa maisemissa, mutta liikennettä ei ollut.
Pakkasta oli aamulla muutama aste. Jäiset lätäkot olivat liukkaita, ja niin sitten kaaduinkin. En vuorilla, vaan El Acebon kaupungin reunamilla hujautin nurin, kun en huomannut lätäkkoä. Housunpolvi rikki ja oma polvi naarmuilla.
Menin ainoaan aukiolevaan baariin ja pesin polveni. Verta tuli vain vähän. Puhdistin ulkona naarmut puhdistusnesteellä ja laitoin siteen kiinni läpinäkyvällä ilmastointiteipillä (kiitos Kari!). Varmistin paketin vielä putkimaisella ideal-siteellä (kiitos Marjatta!).
Paikattuani polveni pidin ruokatauon. Leipää, kestomakkaraa, porkkanaa, suklaata. Saksalainen Peter tupsahti viereeni pääkallosomberossa ja muovikukkia sauvassaan. Iloinen paluumatkalainen on hospitalerona Estellan lähellä Ayenguissa. Käykääpä siellä, Peter on asunut Ruotsissa ja taitaa muutamia sanoja suomeakin.
Camino kulki loppupäivän alamäkeä. Muistan, miten nämä mäet ovat joskus olleet tuskaa jaloille. Eksyinkin kerran risteilevillä poluilla, kun en huomannut kivistä tehtyä opasnuolta maassa. Kun palasin maisemakierrokseltani, koetin tehdä nuolesta näkyvämmän. Sen verran eksyminen säikäytti, että maisemakierroksen paluumatkalla kävelin rapakohdissa vanhojen jälkieni päälle – jos vaikka jatkan eksymistä, niin etsijoillä on joku tolkku suunnistani. Olin joskus aiemmin vilkaissut kännykkääni ja huomannut, että kenttää ei ole.
Loysin caminon ja päädyin Molinasecaan, joka on aika mukava pieni kaupunki. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa Ponferradaan. Aurinko paistoi, sää oli miellyttävän lämmin – ja caminolla kaikkein vaikeinta on pysähtyminen.
Olen alberguessa, jossa on ainakin yksi muu ihminen. Pyykkimme pyorivät samassa koneessa, vaikkei yhteistä kieltä oikein ole.
Talvicaminon blogi 
Mihin aikaan lähdet yleensä kävelemään? Ilmeisesti aika varhain, jos auringonnousun aikaan olit jo Rautaristillä. Kesällähän lähdetään helteen ja ruuhkan vuoksi hyvin varhain aamulla (ainakin minulle varhain) liikenteeseen, mutta mikä määrittää rytmiä näin talvella?
Hyvää matkaa edelleen! Tänään on Suomessa kirkoissa laulettu kauneimpia joululauluja.
Lähden yleensä kahdeksalta. Tänään lähdin myohemmin, kun ajattelin, etten voi kauaa palella mäellä aurinkoa odottamassa. Aurinko nousee yhdeksältä.
Albergueissahan on yleensä joku määräaika, jolloin sieltä on lähdettävä. Jossakin paikassa nytkin sanottiin, että puoli yhdeksältä on talon oltava tyhjä. Moni varmaan näin talvella nukkuisi kauemminkin.
Huomenna koetan lähteä myohemmin, jotta apteekit ehtisivät aueta.
Täällä Ponferradassa toimi eräs juttu, jota olin jo monta päivää toivonut näkeväni näin talvicaminolla. Monissa paikoissahan on kori, johon peregrinot voivat jättää (ja ottaa) vaatteita. Täällä koppaan laitettiin juuri pesukoneesta pyyhkeitä. Mukavaa ottaa puhdas pyyhe, jonka kuivaamisesta ei tarvitse huolehtia. Jätän huomenna lainapyyhkeeni taas pestäväksi odottamaan seuraavaa käyttäjää.
Eilen säätietoja kuunnellessa tulit mieleen. Lupasivat Suomeen ja koko Länsi-Eurooppaan ajankohtaa kylmempää säätä. Toivotaan, etteivät arktiset tuulet sinne koko voimallaan yllä.
Tuo pyyhejuttu olisi toimiva vaikka missä. Uimahallin olisi hauska jättää märkä pyyhe ja saada taas mennessään kuiva, puhdas. Säästyisi roudaamiselta.
Olethan kuullut : ”Varikselle vaikeet, harakalle haikeet, Jaanan polvi terveeksi.”
Olen tänään tavannut västäräkkejä, rastaita, harakoita, haukkoja ja yhden palelevan kanan. Jos polvi huomenna kiukuttelee, luen linnuille loruja.
Cebroirossa aurinko paistaa, ei pilviä, kai ne sateet ovat jossakin muualla. Oli uskomatonta kun säätiedoissa luvattiin 100 m/s tuulia esim Mallorcalle, ei kai sellaiset puuskat voi olla totta?
Hei Jaana!
Äiskä on palannut ”Kot´Karajalaan”.
Pakkasta on melkein 20 raaria, en uskalla nenääni ulos laittaa, kun kylpylässä olin viikon sisätiloissa. Ulkona ei ehtinyt käydä kun ohjelmaa oli niin runsaasti.
Lehmirannassa oli pelimanni viikko ja aina soi. Muutakin ohjelmaa oli paljon -aamu-uinnista, jumpasta, yhteislauluista, vesijumpasta, seniori tanssien opetuksesta, saunomisesta, uimisesta, illanvietoista ja pelimannien konserteista muodostui vapaaehtoinen ohjelma. Syöminen oli ainoastaan talon hengen mukaan pakollinen.
Sunnuntaina aamun avauksessa kerroin meidän yhteisestä vaellus harrastuksesta. Moni oli katsellut Löytöretkiä TV:tä ja siksi kerroinkin kapuamisen sinne O Cepreirolle (menikö oikein) koska Löytöretkessä ei mainittu koko paikkaa ja se on minun lempi paikkani Astorkan lisäksi.
Kerroin ensi yleistä asiaa ja sitten sen kapuamisen tuonne pieneen kivestä
rakennettuun kylään. Saksan kielisen virren laulun tyhjässä kirkossa, auringon laskun ja paluun arkeen, kun tekstiviestillä kysyttiin: Mikä maa mikä valuutta?
Parille ihmiselle annoin Talvicaminon osoitteen.
Kyllä on mukava lukea ja siten seurata vaellustasi. Ihan kuin olisin askelissasi mukan niin tutulta se tuntuu. Semmoisella erolla, että minulla oli rakkoja varpaissa. Helpompi vaeltaa näin.
Hyvää jatkoa toivoen täältä Joulukortin kauniista kotimaisemista.
ps. kuis juhlit huomista?
Cebreirolla ollaan. Komea päivä oli, aurinko paistoi ja luvattu lumisade jäi tulematta. Kun korkeutta on aika paljon, pakkastakin on. Pistin pyykit lämpimään aurinkoon narulle kuivumaan ja lähdin syomään – kun tulin, ne olivat varjossa ja jäätyneet aivan jäykiksi.
Albergue on nyt remontoitu ja ensimmäinen aidosti lämmin paikka. 64 hengen makuusalia lämmitti jo tullessa viisi yli kaksimetristä pystypatteria. Keittio on oikein moderni. Vessat, suihkut kaikki on remontoitu, mutta hintaa on vain kolme euroa yosijalta.
Aikamoinen ero siihen remontinaikaiseen parakkimajoitukseen 2007.
Miten nyt pakkasten aikaan saat pyyykit kuiviksi, jos ei ole mahdollisuutta kuivuriin?
Pesen nyrkkipyykkiä joka päivä ja sehän täällä pestään aina kylmällä vedellä. Nauratti, kun näin televisiossa Arialin mainoksen, joka lupasi pestä pyykit puhtaaksi 15 asteessa. “Tilaa kotiisi peregrino, se pesee puhdasta jopa alle 15-asteisessa vedessä.“
Kuivaus on hankalaa. Jos on aurinkoa, olen ensin käyttänyt ulkokuivausnaruja. Onneksi olen aina saanut pyykit illaksi jonkin takan tai patterin viereen kuivumaan. Astorgan jälkeen ei ole ollut lämmittämättomiä paikkoja.
Kaksi kertaa olen ottanut alberguessa pesu/kuivauskonevuoron ja pessyt kaiken (fleecetakin, braga polar -huivin jne). Materiaalit ovat onneksi sellaisia, että ne kuivuvat nopeasti. Puuvillapaitojen kanssa voisi olla hankalampaa.
Onnea Jaana!
Kaikinpuolin hyvää syntymäpäivä kävelyä. Voisi todeta, että olet syntymäpäivänäsi matkoilla!
Täällä olemme heränneet pakkas aamuun 12 pykälää. Saimaa on jäätynyt puoleen väliin Kyläniemeä, sieltä näkyy höyry nousevan joten on sulaa.
Tänäiltana on Laulu-Eukkojen harjoitukset kun laulamme kirkossa Jouluaattona klo 22 yöhartaudessa. Se on aina vaikuttava juttu. Sitten vaellellaan hautausmaalla kun siellä on tuhansia kynttilöitä.
Joku kaista yritti polttaa Suomenniemen kauniin puukirkon. Onneksi palohälyttimet toimi ja palokunta ehti hättiin. Nämä Suomen puukirkot palavat niin helposti.
Etkö ollenkaan tavannut niitä kyläläisiä joilla oli lehmä valjaissa kärryjen edessä hiekan ajoa varten. Kylän nimeä en muista, mutta tavattiin ne samana päivänä kun kapusimme O Cepreirolle. Kummallakin kerralla.
Hyviä jatkoja!
Luulen, että näin pellolla sen Ruitelanin kylän ukon, jolla oli ne lehmäkärryt. Pakkasta oli nyt kuitenkin se miinus kuusi, joten ukko oli ulkohommissa ilman lehmiään. Ukko poltti roskia, musta savu nousi.