Triacasteiassa satoi vettä koko yon. Aamulla sade tuntui hieman tyyntyvän, mutta ”ostin” (otin ja jätin maksun) alberguesta yhden ison mustan jätesäkin. Pakkasin sen varmuudeksi mukaan, jos tarvitsen lisärinkansuojusta, säärystimiä, hanskojensuojaa tms.
Genovalainen mies ja korealainen poika ovat yopyneet samassa alberguessa, muita meitä ole ollutkaan. He ovat unisina aamutupakalla kun lähden. Sovimme, että Sarriassa on nähdään, pidemmälle ei mennä.
Sade loppuu melkein heti. Camino kulkee vihreässä metsässä. San Xilin kylän kohdalla alkaa sumu. On kuin pilvet olisivat pudonneet laaksoihin. Alto de Riocabo -harjun maisemapaikalta ei näe mihinkään kahtakymmentä metriä kauemmas.
Muutamalla pellolla on lihakarjaa syomässä. Karjat eivät ole isoja, vain kymmenkunnan naudan laumoja. Rengasnenä-sonnit ovat lihaksikkaita järkäleitä.
Purelassa on tuttu baari auki. Tilaan colacao-kaakaon, se maksaa kekseineen 1,50. Baarissa on vain yksi toinen asiakas, poytään varmaan jo 80-luvulla kiinnikasvanut vanha mies viinilasinsa kanssa. Mitenhän nämä baarit talviaikaan oikein pärjäävät? Kesken pohdinnan neljä ranskalaista tulee sisään, morjestamme iloisesti. Sarriaan? Ei pidemmälle! Vanhemmat miehet tilaavat keittoa ruuaksi, mutta nuori tytto kaivaa oman patonkinsa ja tonnikalapurkit poydälle.
Calvorin kyläänkin on tullut uusi albergue. Näyttää auringontuoleineen mukavalta kesäpaikalta.
Ennen Sarriaa kannattaa pysähtyä turisti-infossa. Neuvoja saa kaikkiin tarpeisiin. Olisin saanut jopa Santiagon kartan, mutta en jaksa sitä täältä asti kantaa. Onhan matkaa vielä 115 kilometria.
Talvicaminon blogi 
Oletpa nopeasti taivaltanut kun olet jo Sarriassa.
Vain sata kilsaa ja rapiat niin olet perillä.
Muistahan pysähtyä kahville paikkaan josta on sata km. Muistanko oikein että juhlittiin päiväkahvin merkeissä kun on enää sata km. Kahvilanpitäjä/emäntä laski lehmät navetasta meidän ”katukahvilaan”? Lehmät kävelivät pöytien ohi röpötellen vetelät mennessään.
Hyvä että liukuestäjistä on ollut apua.
Oletko tarvinnut kompassia?
Pakkasta uhmaten käytiin pilkillä, muutama sintti tuli.
Kompassia olen käyttänyt muutaman kerran. On se turvavälineenä hyvä olla mukana, kun yksin ei aina huomaa opasteita ja nuolia.
Huomenna olisi suunnitelmissa kulkea caminon lehmäosuus eli mennä Lavandeiran, Ferreiroksen ja Parrochan läpi kohti Portomarinia. Portomarinissa on se iso silta ja iso kunnallinen albergue. Muistatko paikan, siellä on tilaa sadalle hengelle eikä keittiössa kattilan kattilaa?
Galician “kunnallisia paikkoja“ on remontoitu ja samalla muutettu maksulliseksi. Kolme euroa maksoin niin Cebreirolla kuin Tricasteiassakin. Voihan olla, että Portomarinkin on uusittu. Radio Caminon mukaan Melide on nyt remontissa, mikä vähän harmittaa minua, koska haluaisin pysähtyä siellä. Toivottavasti kaupungin joku yksityinen albergue olisi auki.
Ajattelin tänään, että olen käynyt lähes jokaisessa aukiolevassa baarissa, joka on caminolla vastaan tullut. Jos lehmäbaari on auki, enkohän siellä käy kaakaon juomassa!
Toivottavasti pakkanen laantuu, että Antti(kin) tarkenee pilkillä. Espanjalaiset sanovat, että ei ole huonoa säätä, on vain vääriä varusteita.
Helsinkiin on tullut oikeaa lunta ja isoja hiutaleita. Kalasatamassa on kylmä ja iltaisin täällä alueella ei todellakaan ole mitään. Ei enää sataakaan kilometriä, pian näemme.
Hauskasti sanottu! Olen nyt Melidessä, eli noin 50 kilometriä lentokoneen lähtoon ja sittenhän me jo näemmekin.
Hei vaan kävelijäkävelijäläinen. Ei ollut vielä viestejä tältä perjantaipäivältä, mutta nythän on vasta aamu. Hienosti tuntuu sujuvan. Täällä on kylmä ja olen lähdössä Joensuuhun. Toivottavasti juna kulkee eikä jäädy. Onneksi on pikajuna eikä pendolino. Heidi mainosti fb:ssä blogiasi. Siksi minäkin taas poikkesin tänne. Vielä kolme keikkaa ja sitten lomalomaloma. Nähdään jouluaattona luulen ma. Mannerin haudalle ja sitä rataa. Viimeiset viisi kilometriä lauletaan laulussa, mutta sulla sata tai jotain. Jaksaa jaksaa! Mää tuen sua naisena ja ihmisenä.
Kiitos toivotuksesta. Olin eilen siis Gonzarissa, jossa ei todellakaan ollut nettiyhteyksiä. Gonzarissa olen nähnyt elämäni ensimmäiset lehmäliikennevalot. Siinä oli siis lehmänkuva!
Säästä viis, Eeva-Liisa Mannerin haudalle viedän kynttilät aattona.
Jatkan siitä, mihin Edith jo viittasi edellä, eli johdatan ajatuksesi ison järven aalloille – meillä on muikkukriisi! Lähikaupassa oli ihania pieniä kiinteitä tuoreita hopeisia muikkusia. ”Oih, näistä Opri ja Oleksi hullaantuvat kerrassaan”, sommittelin mielessäni. Kotona asettelin tohkeissani järviemme aarteet nöpönenäinsä ja väräjäväin viikseinsä eteen ja jäin odottamaan menestystä. ”Niin, mutta saadaanko me ruokaakin”, kysyivät. Pieni pettymys; ihan kuin olisin itse käynyt järvellä kalassa ja sitten kotona sanottaisiin, ettei saalis kelpaa. Huokaus.
Puhtia siulle, sattukoon matkasi varrelle paljon ilahduttavia kokemuksia.
Sulla on citykissoja! Syoko ne muuten tuoretta kalaa? Jos S-marketti (?) oli vaikka viskannut tiskiin pakastemuikkuja?
Tammelasta terveiset, lunta siellä, lunta täällä ja täällä pakkasta rapiat 10.
Kävin sivistymässä Wikipediassa loman alkamisen ! kunniaksi. Viikon mietelause: ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?” (Minna Canth) löytyi sieltä. Siinäpä kävelylle ajatuksen ponninta! Ja aiheesta edelleen. Tasan 144 vuotta sitten 18.12.1865 orjuus kumottiin Yhdysvalloissa.
Oma pää on nyt niin rasittunut, ettei yhtään järjellistä pohdintaa edellisestä aukea. Sanotaan, että kun pää on raskas, rasita ruumista ja kun ruumis ei meinaa jaksaa, rasita päätä. Minun pitäisi siis lähteä kävelylle, mutta taidan kuitenkin pysytellä sisätiloissa ja nautiskella ei minkään tekemisestä.
Voi hyvin! Kävellään sitten taas kimpassa, lyhyitä välejä.
Politiikasta mieleen, sanookos nimi Aminatu Haidar mitään? ”Marokkolainen” vapaustaistelijanainen on täällä iso uutinen. Hän on nälkälakossa, mutta en nyt tiedä viime vaiheita, kun olen ollut irti mediasta.
Ajattelenpa huomenna Minna Canthia.
Hienoa, kun olet niin hyvät varusteet hankkinut, ettet palele. Paljonko rinkkasi painaa?
On ollut mukava seurata matkaasi. Hyvin olet löytänyt nettipaikkoja.
Varjelusta edelleen teillesi.
Kiitos toivotuksista! Luulen, että rinkkani, tai se on oikeastaan reppu, painaa kuutisen kiloa kävellessä. Eväät ja vesi tuovat vähän lisää painoa. Kuljetan vettä kahdessa pienessä pullossa, eikä veden riittävyyden kanssa ole kuitenkaan ollut ongelmia. Hyvä niin.
Niin oli mukava seurata teidänkin matkaa syksyllä! Se oli hyvää valmistautumista tähän omaan kolmeviikkoiseen.
Linkin takaa löytyy päivitetty reittikartta – aika matkan olet jo tallustanut, ja vähän enää jäljellä!
http://maps.google.fi/maps?ie=UTF8&ll=42.419401,-6.383057&spn=4.063171,8.723145&t=p&z=7
Muille tiedoksi, että Jaana soitti eilen Gonzarista (?), taitaa olla niin pieni paikka, ettei löydy edes tuolta google-kartalta…
Kartta ei näy nyt?
Vielä jos väri vaihtuisi vihreäksi, kun on fleece päällä ja siniseksi, kun on kuoritakissa.
Moikka sinne ”yksinäisen retriitin vaeltajalle”! Yritin kirjoitusta aiemmin, mutta jotenkin hukkasin tekstin. Mieleeni jäi sinun syöneen perunapatonkia?
Tosi upeita kuvia juttujen alussa. Täällä takkavalkeaa pidämme säiden kylmettyä, mukavaa lämpöä on. Sinulle oikein karaistus matka tämä vieraan maan retki. Loppu matkaan jaksamista ja hyvää kotimatkaa Suomen Jouluun.
t.Seija Pohjanmaalta
Retriitti! Hyvin sanottu, sitähän tämä on ollut. En kyllä etukäteen arvannut, että matkasta tulee näin ”yksinäinen”.
Loppumatkasta olen itsekin alkanut näkojään tehdä ”yksinäisiä” valintoja. Olisinhan voinut Sarriassakin kysellä muilta, minne he majoittuvat ja mennä samaan paikkaan. Sarrian jälkeen olisin voinut jäädä korealaisten nuorten naisten seuraan ja majoittua heidän kanssaan Portomariniin.
Perunapatonki eli bocadillo de tortilla on patonginpala tai sämpylä, jossa on välissä perunamunakasta eli tortillaa. Hyvää ja täyttävää ja aina tarjolla. Korealaiset olivat aivan kyllästyneitä bocadilloihin ja sanoivat, etteivät syo yhtään sellaista enää. Vähän minua nauratti muutama päivä sitten, kun joku vaeltaja oli kirjoittanut spraymaalilla Cacabelosin kohdalla caminon asfalttiin: No mas bocadillos eli Ei enää yhtään bocadilloa.