Joulua odotetaan.
Näitä maisemia pidetään caminon kauneimpina. Muistan kesäcaminoilta, miten puiden varjot ja pienet metsät tuovat ihanaa helpotusta hellepäiviin.
Vasta Arzuassa olivat ensimmäiset kahvilat auki. Kävin netissä tarkastamassa säätilan. Tutiempo.net-sivu näytti Corunan alueelle tänään aurinkoa, huomenna ehkä sadetta. Jatkoin matkaa, vaikka Arzuassa on ainakin kuusi albergueta tarjoamassa palvelujaan pyhiinvaeltajille.
Joulun lähestyminen näkyy jouluvaloissa. Täällä niissä lukee galiciaksi ”Bo Nadal” tai poliittisesti korrektisti ”Boa festas”. Olen nähnyt kauppojen ikkunoissa vain muutaman belenin eli jouluseimen. Ehkä se belen-kulttuuri kuuluu enemmän etelään.
Sunnuntaipäivä oli varmaan sulkenut loputkin baarit. Minulla oli eväänä embanada-piirasta, joten pärjäsin kyllä. Pidin auringossa useita taukoja, joten kantapääkin oli kiukuttelematta. ”Ei matka tapa, vaan vauhti”.
Päivän aikana tapasin ainoastaan ranskalaiset nuoret, jotka lopulta asettuivat myos Santa Irenen alberguehen. Santa Irene ei tarjota mitään muuta kuin majapaikan. Lähellä ei ole kauppaa, baarit ovat puolentoista kilometrin päässä. Keväällä 2007 keittiossä ei ollut muita astioita kuin yksinäinen kattila ja lasi – nyt kaapissa oli useita kattiloita, lautasia ja lusikoita!
Matkaa on jäljellä noin 20 kilometria. Huomenna toiseksi viimeisenä caminopäivänä aion kävellä Monte do Gozolle ja pitää pyykkäyspäivän ennen Santiagoa. Monte do Gozo (Ilon vuori)on valtava rakennuskompleksi, joka pystyy majoittamaan satoja ihmisiä. Kymmenet majoitusparakit on rakennettu rinteelle, josta pyhiinvaeltajat ennen ensimmäisen kerran pystyivät näkemään Santiagon katedraalin tornit. Monten ainoa huono puoli on, ettei kukaan koskaan malta pysähtyä siellä.
Talvicaminon blogi 
Pian Santiagossa! Laittelimme juuri joulukirjeitä kuntoon ja laitoimme niihin kuvamme, kun olemme katedraalissa. Kun kirjeessä kerromme vuoden saavutuksista tai siis yleensä touhuista, niin kyllä tämä vaellus caminolla on se huippujuttu – jatkuvasti vieläkin mielessä.
Varjelusta loppumatkallesi.
Ettei vaan polttelisi mieli uudelle caminolle??? Ensimmäisellä caminollani tapasin vanhan miehen, joka oli tullut pyorällä Amsterdamista asti. Hän sanoi, että palaan vielä caminolle.
Sitkeä mies, kun hänelle sanottiin, että helppohan se on pyorällä kulkea, hän käveli päivän pyoräilykengissä. Matkaa tuli noin 30 kilometria.
Sopivan mittainen matka sinulla on enää jäljellä, ehdit vähän nautiskella viimeisistä kilometreistä. Siinä Monte Gozon lähellä on se pieni kylä, saat ehkä jopa illallisen! Iloa viimeisten päivien askeliin!
Tervehdys Pedrouzasta aamukaakaolta. 18 kilometria Santiagoon.
Vielä on kaksi päivää aikaa nauttia espanjalaisesta ruu’asta. Olen syonyt niin hyvin ja hyviä ruokia tämän reissun aikana. Paras kokemus oli ehkä Foncebadonin taverna, jonka keskiaikainen ilmapiiri ja ruoka sopi hyvin caminolle.
Tv-uutisten toimittajaparka on laitettu ulos todistamaan, etta Leonissa on lumipyry. Navarrassa on kahdeksan astetta pakkasta. Liikenne on monessa paikassa tukossa, silla ”lumi ja jää aiheuttavat onnettomuuksia”. (Eivät siis autoilijat, jotka tuolla lumisohjossa ajavat.)
Täällä Pedrouzassa on melkein vesisade, mutta ei aivan. Luntakin säätieto lupaa, mutta on niin lämmin, etten oikein usko lunta näkevani.
Loppumatkani ajan säät ovat sopineet minulle erinomaisesti. Tilastollisesti täällä pitäisi sataa nyt lähes joka päivä, mutta auringonpaisteessa olen saanut kulkea.
Täällä ilmasto on, jos mahdollista, vieläkin pahiksempi. ”Etelä-Suomen pääkallokeli vaati neljä kuolonuhria” otsikoi paikallislehti tänä aamuna.
Tänään on talvipäivän seisaus ja päivät alkavat pidentyä. Selvittiin tästäkin kaamoksesta.
Tervetuloa maisemiin, kepeitä loppukilometrejä!
Oletpa nopeasti vaeltanut, kun loppusuora vain edessä!
Kun käveltiin Heidi, Sinä ja minä pääsiäisen aikaan samalla osuudella, niin kirkoissa oli messut jokailta. Kiirastorstai-iltana Rabanalissa pappi pesi 12 ihmisen, (opetuslapsen) osa vaeltajia, jalat. Muistan kun lauloin kirkkokuoron kanssa ja kanttori kääntyi katsomaan, kuka on uusi sopraano hänen kuorossaan, joka laulaa ja vielä jotain outo kieltä.
On ollut mukava lukea, että Sinua saattaa monen ajatukset, kiitos kaikille mukanasi ”vaeltajille”, erityiskiitos Pappilan Mummolle!
Hei vielä. Vähiin käy ennen kuin loppuu. En osaa eläytyä kävelyysi yhtä hyvin kuin Edith, Heidi tai Pappilan mummo, kas kun ei ole kokemusta. Mutta toisella tavalla olen eläytynyt matkaasi kylläkin. Pala keikoille jäänyttä päätäni on matkannut kanssasi. Laskin keikat, luulin, että niitä tulee 158, mutta parin Liisat -esityksen kanssa tämän vuoden saldo on 160. Yksi keikka tosin odottaa tekijäänsä uutena vuotena. Lähes joka toinen päivä olen yrittänyt tänä vuonna olla hauska. Jos miinustaa 30 päivää pois, jonka olen ehkä lomaillut, olen saanut olla vähemmän hauska. Ja loput päivät 365:sta olen edustanut yrittäjänä tai elänyt jotakin olotilaa hauskan ja tavallisen minäni väliltä. Kovin on tyhjä olotila ainakin nyt.
Kiitos koomikon nimestä. En osannut etsiä sitä, kun en tiennyt millä olisin googlettanut. Vein tänään Hannalle Kahvikeitaaseen torille lahjaksi jalkarasvaa ja bambusukat. Ja äiti-Ritvalle myös. Kun hain sunnuntaina torilta sämpylöitä, sain ne ilmaiseksi ja tortut myös. Pakko oli joulun kunniaksi vähän lahjoa. Kun vielä lähtevät pitkäksi kuukaudeksi ansaitulle lomalleen, en pääse Tammelan torille notkumaan tammikuussa. Hierojani sai tontun. Antti saa minulta apurahaa sähkökitaran ostoon. Sovimme sen tekstiviestitse tänään. Riitasta en ole kuullut mitään, mutta naamakirjan kauttahan sitä aina voisi kysyä, mitä kuuluu.
Kivaa kun tulet. Sitten nähdään: juodaan punkkua ja kerrot kaiken, minkä jaksat ja haluat.
Hapen kirja on kaannetty englanniksi.
Kahvikeidas menee lomalle! Olin unohtanut koko asian. Ehdinkohan viela kayda vai taytyyko odottaa helmikuulle… Hienot lahjat veit heille.