Villares de Órbigossa albergueta eli majapaikkaa (kuvassa oikealla) pitävät Belen ja Pablo. Heillä on remontti päällä, mutta remontoidut osat taloa ovat todella siistejä ja moderneja. Saas nähdä, miten yöllä pärjätään: Belen näytti, missä heillä on huopia, sillä ”ei me täällä koko taloa lämmitetä”.
Jos eilen kylä oli sympaattinen, niin on tämäkin. Täällä on majapaikka, kauppa ja baari – mitäs siitä muuta tarvitaan. Kaupan täti kertoi, että siestan jälkeen putiikki on auki aina kahdeksaan asti. Baarin pitäjä kysyi, mistä olen ja alkoi heti puhua illan jalkapallomatsista Espanja-Suomi. En ymmärtänyt juuri mitään, mutta arvelin, että on järkevää sanoa jotain sen tapaista, että ”illasta tulee katastrofi Suomelle” – jolloin setä alkoi selittää, että ”onhan teillä siellä paljon hyvääkin kuten education eli koulutus”. Kiitos vaan sedälle empatiasta, mutta heh, pisatuloksilla ei pitkälle pötkitä jalkapallossa maailmanmestaria vastaan.
Tässäkin baarissa mainostetaan, että myynnissä on limonadaa – joka ei ole limsaa, vaan jokin punaviinisekoitus, jota kurmitaan pääsiäisenä. Pääsiäisenä 2007 joku saksalainen mies varoitteli, että kyseinen juoma voi viedä jalat alta.
Ulkona paistaa aurinko, joten taidan pian luopua maksuttoman wi-fin palveluista. Illalla tulen ehkä takaisin tänne Piris-baariin katsomaan peliä.
Ajatuksia niille, jotka suunnittelevat caminoa:
Vaikeinta caminolla on pysähtyminen. Ensimmäiset päivät kannattaisi ottaa ylivarovaisesti, sillä liian moni saanut rakkoja tai muuten kipeyttänyt jalkansa, kun ahnehtii kilometreja alussa liikaa. Minun oli melkoisen vaikeaa pysähtyä nyt tänne, kun Astorgaan olisi vain muutama tunti lisää. Tie vie ja vaikeaa on pysähtyä.
Talvicaminon blogi 
Mitähän baarinomistaja mahtoi tuumata Suomi-Espanja-pelin lopputuloksesta 1-1?!
Olisi ollut kiva tietää. Kun lähdin baarista ekan puoliajan jälkeen, hän käytti sanoja ”increible” ja ”suerte” eli ”ihmeellinen” ja ”onni”. Olisi ollut kyllä kiva kuulla kommentit melkoisen uskomattoman tasurin älkeen.