Villafranca del Bierzo

20130326-200832.jpg

Hyväntuulinen kävelypäivä takana. Päätin jo eilen, että tänään en katsele kelloa enkä kartasta kilometreja. Nyt loppui suorittaminen!

Aamu alkoikin hienosti: kirsikat ovat kukassa ja Ponteferradasta lähtiessä kukkien tuoksu oli suorastaan huumaavaa.

Ensin oli kuivaa, matka kulki kylästä kylään, välillä kiertelimme vähän viinipeltojen reunoilla. Iltapäivällä alkoi tihuuttaa, mutta ei sekään haitannut. Varsinaista sadetta ei tullut. Pierosissa olisi ollut uusi albergue, joka mainosti kasvisruokiaan.

Pidin pitkiä kahvittelutaukoja, eihän ilman kelloa ole kiire mihinkään. Voi kävellä yksin, mutta kun pysähtelee, alkaa nähdä muitakin. Camponarayan kohdalla oli jo paljon peregrinoja: edessä ja takana kulki punaisia, keltaisia, mustia sadeviittoja ja rinkansuojuksia.

Pitkän pätkän kuljin ensimmäistä päiväänsä vaeltavan irlantilaisen Reginan kanssa. Hän oli kiireessä unohtanut kävelysauvansa kotiin, joten jaoimme exel-porkkani muutamaksi tunniksi. Regina oli eilen tavannut saksalaisen, joka oli täällä toteuttamassa Hape Kerkelingin kirjan innoittamaa huumoricaminoa: olutta aamulla, viiniä päivällä ja illalla – sitten sitä vasta otetaankin. Kirjan julkaisemisesta on jo vuosia, mutta vielä näitä lukutaitoisia riittää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s