Nyt myönnän, että väsyttää. Viime yönä Cebreiron sadan hengen majapaikassa oli niin kuuma, ettei nukkumisesta tullut oikein mitään. Jossain vaiheessa yötä kävin virittelemällä ikkunan raolleen (S-koukulla) ja ihmeen hyvin systeemi toimi, vaikka ulkona tuuli kovasti.
Seitsemältä liikkeelle. Huomasin samalla, etten 2009 joulukuussa ollutkaan eksynyt tällä kohtaa, olisi pitänyt vain jatkaa matkaa sähkölinjaa pitkin. Camino kulkee tänäänkin pienten kylien läpi ja onhan siellä katseltavaa. Miten tuossakin pihassa voi olla 15 traktoria, onkohan puolisolla ollut asiaan mielipide vai olisiko kyseessä koko perheen yhteinen harrastus?
Tapasin Carmen-mummon, joka myi lettuja kotiovellaan ja esitteli samalla laajaa ”lettu” ja ”kiitos” -sanavarastoon eri kielillä. Venäjän ”kiitos” oli mummolla jo muistissa, joten täydensin listaa ”blini”-sanalla. Eihän se ihan lettu ole, mutta toimii varmaan, jos joku itänaapuri joskus mummon oven ohi vaeltaa.
Triacastelassa kävin syömässä, mutta sen jälkeen loppumatka tänne Samosiin olikin kovin pitkä. Kuljin vähän matkaa kahden irlantilaisen kanssa, mutta he jäivät säätämään varusteitaan. Reittikin kulki ensin tylsästi maantien vieressä. Vettä satoi koko kolme tuntia. Eipä siinä paljon tullut pysähdeltyä. Kuvan otin puolimatkan tienoilla.
Samosissa luostarin ovella ystävällinen Rafael kertoi, ettei heillä ole lämmitystä ja neuvoi minut tähän vastapäätä, jossa on ravintola, yksityishuoneilla ja oikein kiva kahdeksan hengen makuusali vaeltajille. Pirteät huovat on hankittu Ikeasta. Taitaa olla siestan aika.
Talvicaminon blogi 
Onpa kaunis näkymä! Onko vaelluksen varrella eläimellistä katseltavaa? Paitsi se yksi vettynyt kolli? Lampaita? Lehmiä? Aloitin just yhden viihderomaanin, jossa viisi ystävätärtä lähtee vaelluksen Ranskan-osalle. Heidän ns. varustautumisensa saisi hiuksesi pystyyn. Mutta kysymys onkin viihteestä. Luulen, että jos he kulkisivat samaa reittiä samassa säässä kuin sinä, kirjailija olisi jo käännyttänyt heidät kotiin. Sen sijaan hän on antanut henkilöilleen aika viisikkomaisen reissun (tosin ilman koiraa), ainakin tähän asti.
Olet jo melkoinen camino-veteraani. Onko tullut uusia varusteita? Luin ensimmäisen caminon varusteista pillistä ja otsalampusta. Porkista oletkin puhunut. Tämä on nyt keväisin camino, jolla olet. Onko kävely jotenkin erilaista?
Hei Tuula, katselin tänään, miten lauma mullikoita koetti seistä sateessa kuten naudat seisovat: jalat yhdessä, tyynenä märehtien, tarkkaan harkittu turvan suunta tuuleen ja sateeseen nähden. Seitsemän osasi jo homman, mutta yksi ajatteli, että on noi vaeltajat kuitenkin kiinnostavampia, joten se seisoi ihan eri suuntaan, turpa kohti caminoa ja tuijotti mua.
Kaikkiin kysymyksiini löysinkin jo vastauksen aikaisemmista kirjoituksistasi. Hölmö minä. Jatka sinä hyvässä yhteisymmärryksessä mullikoitten kanssa.
Hola Anitta, jos muistan oikein, sää viimeksi nauroit mun varustelistoille. Odotas, kun päivitän tämän reissun varusteet! Mutta oikeasti tässä sademäärässä olen pysyn kuivana, kun mulla on alin kerros bambua tai merinovillaa ja sen päällä Patagonian kuoritakki ja Haglöfsin goretex-kuorihousut. Mun musta lierihattu suojaa naaman ja niskan. Toistaiseksi iho on pysynyt aivan kuivana, millä on kyllä huomattava mielialaa nostava vaikutus. Koputan puuta, etten kastu jatkossakaan.
Anitta, saa kommentoida. Olet sää jotenkin mukavampi kuin lauma mullikoita.
Mää täällä etsin itseäni paperikasojeni, verokuittieni ja koko ajan lähenevän viidenkympin kriisin keskeltä. Kun pääsen roinasta eroon, ehkä löydän itsenikin paremmin tästä asunnosta. Jatka sinä mullikoitten tarkkailua. Hyvä, että iho pysyy kuivana. Ei kai tuota kävelyä voisi tehdä, jos koko ajan olisi epämukavuusalueella.