Samosista lähtiessä voi valita kulkeeko lyhyemmin maantien reunaa vai lähteekö kylätielle. Lähdin ylämäkeen kylätielle, vaikka Suunnon rannekompassi näytti, että suunta on nyt kohti itää, eikä länttä, kuten yleensä. Kolme tuntia satoi vettä, näin pari vahtikoiraa, kaksi pientä lehmälaumaa, kuusi hevosta, soman mustan pihavuohen ja reissun ensimmäisen mehiläisen.
Sarriassa tein hankintoja eli kiertelin kaupoissa. Löysin uuden laturin, mutta kävelysauvoihin ei saanut uusia asfalttitassuja, vaikka useammasta paikasta kyselin. Niitä ei taideta tuntea täällä.
Aurinko alkoi paistaa ja oli mukava kierrellä, kun olin jättänyt rinkkani yhden kahvilan tiskin viereen vahdittavaksi. Linja-autoaseman etsiminen oli hukkareissu, sillä en saanut lippuja Santiagosta Madridiin. Itse asiassa asemalla ei siihen aikaan myyty mitään lippuja millekään firmalle.
Kun sade oli viimein loppunut, oli todella kiva lähteä taas caminolle. Mietin taas, miten camino vaikuttaa näihin pieniin kyliin. Esimerkiksi Barbadelossa on kylään tullut kauppa, uusi majapaikka – ja ruokaakin on tarjolla. Entinen albergue on nykyään La casa del Carmen.
Päätin viimein pysähtyä Ferreirosiin. Uusi albergue oli kokonaan varattu jollekin ryhmälle, mutta kunnalliseen mahtui hyvin. Pian jälkeeni tuli korealainen nuori nainen, jonka kanssa lähdimme yhdessä syömään paikalliseen Casa Cruceiroon.
Talvicaminon blogi 
Yritin etsiä Ferreiros -nimistä paikkaa reitiltäsi, mutten löytänyt. On kai sitten niin pieni kylä, ettei löydy. Kellot vähän sekaisin päässä, kun siirryttiin kesäaikaan. Aurinko paistaa ja pakkasta -10. Normisettiä hrrrr. Mukavaa päivää.
Todella pieni kylä, Sarriasta kohti Portomarinia. Paikanimet voi olla vähän eri tavalla kirjoitettuna eri kartoista riippuen siitä, onko nimi kirjattu espanjaksi vai galiciaksi, joka on tämän alueen oma kieli.
Olen nyt Portomarinissa aamiaisella torin laidalla. Täällä on tänään fiesta ja tässä ympärillä kaikenmaailman rinkelin- ja churronmyyjät pysäyttävät myyntikojujaan. Tämä ”fiesta” on ymmärtääkseni kiertävä markkinatori, koska tätä samaa mainostettiin Cebreirossa muutama päivä siten. Tampereen herkkutoreista tämä poikkeaa ainakin siinä, että viini- ja alkoholimyyät ovat myös myymässä herkkujaan.
Oon tässä ympäriinsä löntystellessäni mm. osunut Rauhaniemen kylpylän kohdalle, ja siinä tuli mieleen, onko talviuinnista ollut hyötyä esim. kylmien ja koleiden öiden kestämisessä? Tai jossain muussa? Entä etukäteistreenistä yleensä, esim. siitä pitkän matkan kävelystä? Miten sen huomaa, että on tullut käytyä avannossa ja käveltyä kilometritolkulla?
Paikannimistä vielä: sama kylä voi olla nimeltään Eirexe eli Airexe eli Eireche.
Tuulalle: kannattaa harjoitella etukäteen, mutta treeneissä tärkeintä ei ole mielestäni se, montako kilometria taittaa – vaan juhanitammismaisesti mentaalitreenaus. Mää olen ainakin välillä sellainen suorittaja, että koetin jo ennen caminoa saada kävelemällä itseni toiseen mielentilaan.
Kun etenee kävelemällä, kaikki on niin hidasta. Tuolla näkyy tuulivoimala ja niin se näkyy vielä parin tunnin päästäkin, vaikka koko ajan itse kulkee eteenpäin.
Kysyin eilen korealaiselta vaeltajalta, miksi niin monet korealaiset pitävät caminosta. Hän selitti asiaa termillä ”healing” ja sanoi, että monille hänen maanmiehilleen camino on samanlaista itsensähoitamista kuin jooga.
Menikö vähän mystiseksi? Eihän tämä ole kuin kävelemistä, hyvää ruokaa ja tuntemattomien ihmisten kanssa puhumista.
kyllä kyse taitaa olla paljon enemmän muusta kuin kävelemisestä ja suorittamisesta. Onkohan mindfullness-menetelmä tai joku muu healingin tai joogan ohella ottanut kantaa kävelemisen mahtiin? Jo pikku kävelylenkillänikin koen meditatiivista vaikutusta saati sitten pidemmällä kävelyllä.