Santiago de Compostela

20130403-100254.jpg

Kuvassa Pyhä Jaakko eli Santiago katedraalin kyljessä. Aamussa ei mitään yllättävää, pientä tihkua, mustarastas, vähän juttelua muiden vaeltajien kanssa.

Kollegat kertoivat, että jos ehtii Santiagoon pyhiinvaeltajien toimistoon hakemaan Compostelansa (eli todistuksen kävelystään) ennen yhdeksää, vaeltaja mainitaan saman päivän kahdentoista messussa. Tietysti vain jos on ilmoittanut olevansa matkansa syyn olevan uskonnollinen.

Matkanteko todistetaan matkan aikana kerätyillä leimoilla. Leima päivässä riittää, paitsi heillä, jotka vaeltavat vain viimeiset sata kilometria. Sarriasta lähteneiltä edellytetään, että he keräävät kaksi leimaa päivässä. Leimojen eli sellojen kerääminen on helppoa, sillä niitä saa lähes jokaisesta baarista, kirkosta ja tietysti majapaikoista.

Jahkailuni päättyi siihen, että menin suoraan linja-autoasemalle ostamaan Kilometriko-bussilipun, jolla lähden pois täältä. On parempi päättää camino silloin kun se on parhaimmillaan.

Monte do Gozo

20130402-173814.jpg

Aamun vesisade kirkastui auringoksi. Muistaako tässä päivästä sateen vai auringon?

Kun kyselee caminon säästä vaeltajilta, jotka ovat kävelleet nyt maaliskuussa Ranskan rajalta tänne Santiagon porteille, saa aivan erilaisia vastauksia. Brasilialainen poika, joka ei ollut koskaan ennen edes nähnyt lunta, sanoi ettei hän ole koskaan ollut missään näin kylmässä paikassa. Walesilainen nainen sanoi, että joka päivä hän on kastunut sateessa kuukauden ajan. Saman matkan kulkeneen irlantilaiset miehen mielestä sää on ollut lähes erinomainen: ”Vettä satoi, mutta olin silloin aina jossain baarissa.”

Olen nyt Monte do Gozolla, viiden-kuuden kilometrin päässä Santiagosta. Laitoin pyykit koneeseen, makuupussin pussilakanaa myöten – ja istun ainoan aukiolevan kahvilan terassilla iPadin ja kirjan kanssa. Tämä on valtava kompleksi, majoitustiloja olisi sadoille, mutta turhaan. Espanjalainen Jago kertoi, että nykyään tänne majoitetaan opiskelijoita.

Täällä on aina yhtä hiljaista, sillä juuri kukaan ei pysähdy näin lähelle ”määränpäätä”, mikä se sitten kenellekin on. Minä mietin vielä, kävelisinkö kolme päivää lisää Finisterreen merelle. Toisaalta: säätiedotus lupaa sadetta sunnuntaille asti. Toisaalta: odottaahan se Finisterre siellä seuraavaa vaellusta.

Kuva on otettu naisvaeltajan patsaasta Monte do Gozon keskusaukiolla, yleensä vaeltajat ovat patsaissa tai maalauksissa munkinkaapuisia partaisia miehiä.

Niille, jotka suunnittelevat caminoa, muutama sana tekniikasta:
– Lähes joka baarissa, kahvilassa ja ravintolassa on wi-fi asiakkaiden käytössä. Samoin monissa yksityisissä majapaikoissa.
– Latasin iPad Miniin kartat, oppaat ja muuta luettavaa. Käytän tätä myös päiväkirjana, kamerana ja yhteydenpitoon. FaceTime toimii hyvin, Skype ei niinkään.
– Jos tarvitsee paikallisen liittymän, kioskeissa myydään 19 euron puhelimia, joihin voi ladata lisää puheaikaa. En tunne systeemiä tarkemmin.
– Ruuhkaisempaan aikaan kannattanee ottaa mukaan pistorasiaan laitettava haaroituspistotulppa (vai mikä sen nimi on?), jolla virtaa saa jaettua useampaan laitteeseen

Arzúa

20130401-171529.jpg

Jokaisena aamuna olen nähnyt mustarastaan. Sattumaa varmaan, mutta tuntuu mukavalta aamutervehdykseltä.

Jos kivi menee kenkään, ota se heti pois! Minä en tehnyt niin. Pysähdyin kolme kertaa ja otin kaksi kertaa kengänkin jalasta, mutta siellä se pieni kivi vain hiersi jossain sukan saumassa puolen tunnin verran ja rikkoi nahan nilkasta. Sattui sitten aika pahasti, joten laitoin nirhamaan compeed-rakkolaastarin. Heti helpotti ja eipä ollut se laastari turhaan mukana.

En kanna rinkassani kovin suuria lääkemääriä, sillä apteekkeja on kaikissa vähänkään isommissa kylissä. Esimerkiksi 150 asukkaan Villares de Órbigossa on oma apteekki! Luulen, että se tulee suurimmaksi osaksi toimeen lääkitsemällä vaivaisia vaeltajia.

Olen tämän yön Arzúan pikkukaupungissa, josta on vajaat 40 kilometria Santiagoon. Jos jostain syystä jatkaisin Finisterreen meren rannalle, kilometrejä olisi yhteensä jäljellä 130. Takana kilometrejä on jonkin verran yli 270.

On jo pääsiäismaanantai ja minulla on mennyt Semana Santan loppupuoli vähän ohi. Eilen olisi ollut messu seitsemältä, mutta koska ”siellä ei kuulema tapahdu mitään erikoista”, jätin kirkon väliin. Kävin A Forxa -ravintolassa syömässä äyriäis-kalakeittoa ja pariloitua lohta. Erinomainen iltaruoka yhdeksällä eurolla. Juomat, leivät ja jälkiruuat kuuluvat hintaan, kun täällä ollaan.

Sääkatsaus: aurinkoa, ukkosta, sadetta, jopa pieniä rakeita. Kannattaa varautua kaikkeen.

Muita viisauksia niille, jotka suunnittelevat caminoa:
– Pikkupyykin saa kuivemmaksi, jos sitä kiertää pyyhkeen sisällä.
– S-koukkuja mukaan. Täällä nukutaan pääasiassa kerrossängyissä ja S-koukuilla on helppo ripustaa tavaroitaan roikkumaan yläsängyn reunasta. Takki, housut ja rinkansuojus voivat jopa kuivua, kun eivät ole lattialla.
– Vaikka sataa, pitäisi muistaa juoda tarpeeksi.
– Läpinäkyvällä ilmastointiteipillä ja nippusiteillä saa paikattua monet asiat.
– Sählypallo ei paina mitään, mutta sillä voi antaa itselleen iltaisin jalkapohjahierontaa.