Kuvassa Pyhä Jaakko eli Santiago katedraalin kyljessä. Aamussa ei mitään yllättävää, pientä tihkua, mustarastas, vähän juttelua muiden vaeltajien kanssa.
Kollegat kertoivat, että jos ehtii Santiagoon pyhiinvaeltajien toimistoon hakemaan Compostelansa (eli todistuksen kävelystään) ennen yhdeksää, vaeltaja mainitaan saman päivän kahdentoista messussa. Tietysti vain jos on ilmoittanut olevansa matkansa syyn olevan uskonnollinen.
Matkanteko todistetaan matkan aikana kerätyillä leimoilla. Leima päivässä riittää, paitsi heillä, jotka vaeltavat vain viimeiset sata kilometria. Sarriasta lähteneiltä edellytetään, että he keräävät kaksi leimaa päivässä. Leimojen eli sellojen kerääminen on helppoa, sillä niitä saa lähes jokaisesta baarista, kirkosta ja tietysti majapaikoista.
Jahkailuni päättyi siihen, että menin suoraan linja-autoasemalle ostamaan Kilometriko-bussilipun, jolla lähden pois täältä. On parempi päättää camino silloin kun se on parhaimmillaan.
Talvicaminon blogi 
Hieno oli tuo loppulauseesi: parempi päättää camino silloin kun se on parhaimmillaan. Sitä voisi soveltaa muihinkin elämänalueisiin. Ehkä. Näin koomikon näkökulmasta ajateltuna.
Niin. Juhlista pois, kun vielä on kivaa. Reissun saldo? Ilmeisesti oot lähdössä joskus uudestaan, niin olin rivien välistä ymmärtävinäni?
Löysin caminosi juuri nyt, kun olet jo päässyt Santiagoon. Onnittelut siitä. Aion nauttia koko reissusi ajan kanssa alkaen huomenna.
Hei Lauri, suunnitteletko itse caminoa vai oletko jo käynyt vaeltamassa? Olen koonnut muiden Camino Frances -vaelluskertomuksia tämän blogin sivulle
https://talvicamino.wordpress.com/camino_de_santiago/
Terve!
Itse olin juuri vuosi sitten caminolla, maaliskuun lopusta toukokuun alkuun. Ajoin sykkelillä Barcelonasta Camino Catalanin Camino Aragonesille ja siitä Camino Francesia Santiagoon. Kävin myös Muxiassa ja Fisterrassa. Unohtumaton kokemus, mutta valitettavasti olen kirjoittanut siitä vain englanniksi, eikä sekään ole vielä kokonaan valmis, kun jotenkin aika on suhteelista, kuten se eräs setä kerran osoitti.
Kiitos taas matkakertomuksesta. Luin juuri eilen Jukka Salmisen Tie mies ja tähtiutaivat -kirjan vaellukselta. Voi, miten mieli tekee lähteä taas vaeltamaan… vaan milloin ja kestävätkö enää polvet?
Hyvän Jumalan siunausta Sinulle!