Saavuin Rabanal del Caminon kylään yhden aikoihin ja minulla oli mielestäni kolme vaihtoehtoa
1) jaada Rabanaliin, seurustella, lueskella, syoda ja nukkua.
2) jatkaa matkaa ylamakeen Foncebadóniin. Nyt paistaa aurinko, mutta huomisesta saasta ei tieda. Millaista ylamaki olisi esimerkiksi tuiskussa tai rankkasateessa? Foncedabónin jalkeen on vain kaksi kilometria Rautaristille, caminon korkeimpaan kohtaan, jonka jalkeen seuraavat paivat ovat tasaista ja alamakea.
3) jatkaa matkaa ylamakeen Foncebadóniin, mutta huomata, etta siella ovatkin kaikki majapaikat kiinni ja palata omia jalkia takaisin Rabanaliin, koska eteenpain seuraava majapaikka El Acebo on liian kaukana eika ole mitaan takeita senkaan aukolosta.
Mita tein? Olen nyt lumisessa Foncebadónissa, kylan ainoassa aukiolevassa alberguessa. Kaikki muut olivat kiinni, yhdessa jopa luki kyltissa, etta se on auki, mutta sisalla lammitysta hoitava tytto (kirves! ja kasa halkoja heti ovensuussa) sanoi pahoitellen, etta seka majapaikka etta ravintola ovat kiinni tanaan. Onneksi Monte Irago oli auki, taalla saa myos ruokaa seitsemalta illalla. Sisalla on mittarin mukaan neljatoista astetta, joten kavinkin ulkona auringonpaisteessa lukemassa kirjaa talon seinustalla. Minun lisaksi takapihalla piipahti musta vuohi, vaalea pienempi vuohi, harmaavalkea mouruava kollikissa, valtavan iso vaalea koira ja pienempi koira. Miten niin hiljainen kyla?
Foncebadon on yksi naista pohjoisespanjalaisista kylista, joissa on keskiajalla ollut hyvinkin vilkasta caminon takia. Taalla on vaikuttanut erakko Guacelmo, joka rakenteli kaikenlaista vaeltajien avuksi, kuten sairaalan. Han pisti myos pystyyn Rautaristin (Cruz de Ferro) vanhan roomalaisen alttarin paikalle. Roomalaiset palvoivat taalla Mercuriusta, eikos se ollut myos aika sopivasti matkaatekevien jumala?
Sitten kyla tyhjeni. Kai nama tyhjenivat samalla tavalla kuin Suomessa: kun tie saatiin, ihmiset lahtivat. Taalla ei 1980-luvulla asunut kuin joku aiti poikansa kanssa. Nyt tanne on caminon uuden suosion myota tullut monta majapaikkaa, kauppa, keskiaikainen ravintola – kyla siis elaa taas, ainakin jos ei ole talvi ja lunta maassa.
Talvicaminon blogi 
Terveisiä Tampereelta!Kävimme tänään Rullassa ja kauppahallissa syömässä pyörykköbaarissa,ostimme Nygreniltä lohta.Hyvää matkaa,oli mukava lukea.T:Heidi,Hertta,Lumina ja Seija.
Kylmää siellä oli toukokuussakin sisällä ja tuulista ulkona. Kauppias sanoi, että siellä on aina kylmä. Ei sentään ollut silkkiin lunta;)
Hei Pappilan Mummo, olin yötä Monte Irago -alberguessa, jossa on ”aina” aamulla kylmä. Talossa on patterit ja takka, mutta oikein mielellään sieltä lähti liikkeelle – ja halusinhan tietysti Rautaristille aamun aurinkoa katsomaan.