Ponferrada

Kuljin aamupäivän vielä talvimaisemissa, jopa umpihangessa muutaman kilometrin. Lunta oli puolisääreen, joten kaikenlaisia ajatuksia käväisi mielessä. Reissuni kinoksissa oli tosin turvallista itsepäisyyttä, sillä tiesin kyllä koko ajan, että viimeistään 40 minuutin kuluttua olen taas maantiellä, jossa viksummat vaeltajat kulkivat.

El Acebon kylän kohdalla olin tullut niin paljon alaspäin, että lumi vähitellen loppui. El Acebon kylän hännille on rakennettu upealle paikalle uusi iso albergue. Kävin baarissa maitokahvilla ja kalebassileivoksella (se pullonmallinen kurpitsa). Tämä La Casa del Peregrino tarjoaa majoitusta, myös yksityishuoneilla, pesulan, ruokaa, juomaa, kaupan, uima-altaan ja mahtavat vuoristomaisemat.

Uusi paikka houkuttaa varmasti vaeltajia. Vaeltaja majoittuu (10 euroa), syö illallisen (9 euroa), pesee tai pesettää vaatteitaan vitosella, ostaa matkaevästä ja syö aamiaisen vaikkapa neljällä eurolla. Monissa vapaaehtoisten pyörittämissä kunnallisissa paikkoissa vitosen yömaksua vastaan saa viileän huoneen, viileän suihkun ja keittiön, jossa on muutama kuhmuinen kattila,

Onko parempi. että vapaaehtoiset ympäri maailmaa tulevat caminon hengessä pitämään yllä majapaikkoja vai onko parempi, että täyden-palvelun-talot luovat ehkä pysyviä työpaikkoja pieniin kyliin?

Oli hyvä, aurinkoinen päivä, mutta olisi pitänyt uskoa konkari-Massimoa (21 caminoa), joka sanoi, että Molinasecan jälkeen on turhaa ottaa lisäkilometreja kiertämällä Campon kautta. Niin oli turha kierros, yksi ainoa aukioleva baari, eikä jalkapallokentilläkään ollut nyt mitään nähtävää.

Advertisement