Cebreiro

image

Lähdin aamulla Villafranca del Bierzosta kahdeksan aikoihin. Pikkupakkasta, kuivaa, aurinkoinen päivä tulossa. Kymmenen vuotta sitten keltaiseksi maalattu camino kulkee erotettuna maantiestä betoniaidalla. Kun ylhäällä kiitävä Madridin moottoritie on alitettu neljä kertaa, on aika kääntyä Trabadelon kylään.

Sitä seuraa monia kyliä, joissa lähes kaikissa on useampikin albergue ja ruokapaikka. Vega pde Valcarcen kylässä on kauppoja, leipomo, apteekki ja jopa pankki.

Nousu alkaa Herreirasin kylän jälkeen, ylöspäin maantietä, ylöspäin metsäpolkua. Tunnin kuluttua olen La Fabassa, mutta nousu ei siihen lopu. Camino on noussut nyt lumirajan toisella puolella ja solat ovat tuiskunneet täyteen. Edelläni on ollut kulkijoita, minulle olisi helpompaa, jos he olisivat kulkeneet peräkkäin ja tehneet yhden hyvän polun, mutta jokainen näyttää halunneen raivata oman tiensä (”parempi hiihdellä yksinään, tiens’ itse aukaista itselleen”).

Onneksi tänään onkin hankikanto, joten en uppoakaan kuten nuo edellämenneet. Aurinkokin paistaa. Tunti lisää ja olen La Lagunassa, josta pitäisi olla enää alle kolme kilometria huipulle, Cebreirolle.

Puhun tälläkin kertaa kaikkien kanssa. Kielitaitoni riittää säästä puhumiseen, joten siitä keskustellaan. La Lagunassa saan kutsun tulla sisälle asti pitämään taukoa, vaikka luulisi, että nämä ovat kaikki nähneet aivan tarpeeksi peregrinoja kylätiellään.

La Lagunan jälkeen camino on lähes umpilumessa, joten otan sovinnolla maantiereitin. Matkaa tulee saman verran, ja maantie on mukavan kuiva ja lumeton. Nousu Cebreirolle taitaa olla se kokemus, joka minut tänne vetää.

Cebreiron alberguessa ei ole kuin kaksi muuta vaeltajaa, joista toinen tuli pyörällä samaan aikaan kuin minäkin. Viideltä päivä oli kävelyn osalta valmis ja lähden etsimään ruokaa, joka täällä yleensä maistuu erinomaiselta.

Mainokset

3 thoughts on “Cebreiro

  1. Ecuadorilainen ei ollut koskaan nähnyt lunta tai jäätä, mutta keksi heti, että jos vaihtaa illallakin jalkaan pyöräilykengät, pääsee niiden rautojen avulla eteenpäin. Meikäläinen esitteli aika monelle liukuesteitä ja kehuin, että urheilukauppaan vaan hakemaan tällaisia. Luulen, että niitä on täälläkin myynnissä, eivät ole vain Decathlon-sporttikaupassa oivaltaneet, että Cebreiron mummot ja papat olisivat oivallinen ostajaporukka. Koko kylä oli kuin ”tiiaisen pääluu”, mutta jännästi niin, että lunta oli aika paljon, mutta lumi oli sitten jäätynyt jääksi.

  2. Olet kulkenut pitkiä matkoja- miten olet jaksanutkin lumessa – onneksi oli hankikanne

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s