Tricastelassa olen taas lumirajan alapuolella. Säätiedot lupaavat kyllä lunta ja sadetta loppumatkalle, mutta tänään auringossa sitä on vaikea uskoa.
Vaeltajia on vähän, ja kävelen koko ajan yksin. Tänään olin kahvilla samaan aikaan californialaisen isä-tytär-parin kanssa. Iäkäs isä kulkee jo viidettä kertaa koko caminoa Ranskan rajalta, tytär tulee mukaan lyhyiksi pätkiksi. He kulkivat maantietä, minä menin caminoa, jos vain suinkin pääsin. Liukuesteet on hyvä varuste jäällä ja lumella.
Eilen samassa Cebreiron kunnallisessa alberguessa (kuusi euroa, hinnat nousseet taas) oli lisäkseni ranskalainen pariskunta, ecuadorilainen Jose Ma ja tšekkiläinen maanviljelijä Peter. Ranskalaisia en nähnyt muuten kuin yhdellä taukopaikalla, huomasin, kun olivat jaksaneet kantaa viinipullon taukoevääksi. Ecuadorilaisen vanhemmat ovat lähteneet Galiciasta siirtolaisiksi, joten hän on tavallaan katsomassa vanhempiensa maisemia. Jose Ma ajaa pyörällä, joten emme varmaan enää tapaa.
Enkä varmaan tapaa Peteriäkään. Hänen tarinaansa kuuluu se, että hän myi maatilansa neljä vuotta sitten ja on kulkenut siitä asti caminolla. Eilen hänen caminonsa päättyi, sillä Peter sai työpaikan La Faban alberguesta.
Italainen konkari Massimo on varmaan jo suunnannut jatkamaan alkuperäistä suunnitelmaansa, joka oli caminon aloittaminen Sevillasta. Tänne hän tuli siksi, että näki televisiosta, että Frances-reitillä on lunta.
Massimon ja minun kanssani Foncebadonissa samaan aikaan olivat myös venäläiset Maksim ja Irina. Oli hauskaa puhua venäläisten kanssa espanjaa. Jos näkisin heitä vielä, saattaisin kysyä, mikä toi heidät Irkutskista Siperiasta tänne.
Majapaikasta: Tricastela, yksityinen albergue Refugio de Oribio: lämmitys, viileää aamulla, huopia tarjolla, maksullinen pesu- ja kuivauskone, keittiössä mikro, kahviautomaatti ja paljon astioita, televisio & päivän lehti, suihkussa väliovi ja koukku, johon voi ripustaa vaatteensa. Wi-fi toimii vähän pätkien. Majoituksen hinta kahdeksan euroa.
Talvicaminon blogi 
Onhan vaihtelevat sää reitit, ei ole yksitoikkoista 🙂
Terv. Seija
Tänä keväänä olen lähdössä vaeltamaan Italiaan Assisiin 10 päivän vaellukselle Pappisliiton reissulle huhtikuun lopulla. Caminolle mieli palaa edelleen mutta ei talvella. Jos jalka vain kestää..
Hei Pappilan Mummo, kuulostaapa hienolta Italian matka.
Talvella täällä sää voi vaihdella todella paljon. Konkari-Massimo sanoi, että kaksi vuotta sitten hän ei päässyt caminoa kävellen Cebreirolle, koska lunta oli kaksi metriä. Luulen, että juttu on ihan totta, koska olen lukenut, miten juuri kaksi vuotta sitten El Acebon kylä peittyi kattojaan myöten lumeen. Toissapäivänä taas kalifornialainen Kerry kertoi, että kun hän aloitti muutama viikko sitten St Jean Pied de Portista, ei Pyrenneillä ollut lunta lainkaan ja hän käveli t-paitasillaan. Joskushan sielläkin on vaellus kielletty liian lumen takia.