Aamulla on klo 8.15 niin valoisaa, että näkee kulkea ilman otsalampun valoa. Kävelin Portomariniin. Minho-joessa on vesi nyt hyvin alhaalla ja korkealta sillalta näkyi alhaalla toinen silta, jota pitkin olisi kai myös päässyt yli. Tämä joki on loppumatkastaan Portugalin ja Espanjan rajajoki.
Kävin nauttimassa maitokahvia ja paahdettuja leipiä voilla & mansikkamarmeladilla. Kun lähdin jatkamaan matkaa, alkoi sataa. Sadetta riittikin koko päiväksi. En ole aikoihin ollut näin montaa tuntia vapaaehtoisesti sateessa ja tuulessa. Lämmintä oli onneksi, varmaan viitisen astetta.
Gonzarissa kuppila oli kiinni, mutta alberguen ovet auki. Pidin taukoa kahvilan katoksessa ja söin Portomarinista ostamiani eväitä: tuoretta leipää, kinkkua ja porkkanoita. Olen huomannut, että porkkananpalat ovat mukava kävelyeväs, ne eivät roisku syödessä eikä tarvitse miettiä, mihin kuoret laittaa.
Kävin katsastamassa Gonzarin kunnallisen alberguen keittiön: useita kattiloita ja asioita. Niin ne asiat muuttuu.
Minunhan ei olisi ollut mikään pakko kävellä tänne Palas de Reihin asti. Matkalla oli useita kunnallisia ja yksityisiä majapaikkoja, joista ainakin kunnalliset ovat aina auki täällä Galiciassa. Aukiolevia kahviloita en nähnyt ja loppumatkasta en enää edes halunnut pysähtyä.
Vaatteet kestivät muuten hyvin, mutta Lundhags-kengät eivät ole niin kumisaappaat kuin luulin. Jalat hölskyivät viimeiset kymmenen kilometria ja vettä oli kengissä kaadettavaksi asti. Toivottavasti saan ne kuivaksi huomiseksi, mutta eihän niissä oikein ole muuta kuivattamista kuin varret ja pohjalliset. Olisin tietysti voinut vaihtaa toiset sukat matkalla, mutta sitten minulla olisi ollut tuplasti märkiä sukkia.
Yksi ukko tienposkessa aamupäivällä, kun ei vielä tullut paljon vettä, sanoi, että huomenna on pahempi sää. Mitähän se tarkoittaa? Räntää? Oikeaa myrskyä?
Talvicaminon blogi 
Montako kilometriä olet nyt taittanut matkaa? Toivottavasti sää selkiintyy siellä mahdollisimman pian.
Ei ole sää selkiintymässä ennen sunnuntaita, mutta ei se haittaa. Ei haittaa ainakaan just nyt, kun olen munkkikahvilassa Melidessä. Munkit ovat pitkiä churroja, niitä kastetaan suklaakaakaoon tai ainakin minä kastan. Kyllä on hyvä sadepäivän herkku. Naapuripöydän ukot sanoivat mulle just jotakin, mutta en kyllä ymmärtänyt yhtään. Melidestä on tasan 50 Santiagoon.
Eipä ole enää kovin pitkäö matka jäljellä. Toivottavasti jalat ovat tänään kuivina eilisen jälkeen. Näytäpä kuva noista kengistäsi!
Churro on maukas tankkauspala ja kuuma kaakao piristää.
Järkeilin kävellessä, että vettä menee sisään kengän päältä, nahkaisesta litistä ja varresta. Nyt mulla on kiinakaupasta (”kaikki eurolla”) jätesäkki ja muoviteippiä, joista virittelen huomiseksi puolisäärystimet kengän päälle. Otan kuvia, jos ei hirveästi sada (tai jossei liikaa naurata itseäni nämä omat viritykset).