Arzúa

Kun on ollut useamman yön yksin albergueissa, melkein jo unohtaa millaista viihdykettä yhdessäolo onkaan. Kun eilen tulin Palas de Reihin, menin ensin kaakaolle ja syömään. Tiesin, että kunnallinen albergue on keskellä kylää, joten kiirettä sen löytämiseen ei ollut.

Kun tulin majapaikkaan, hospitalerotäti ilmoitti, että sänkyni on huoneessa D. Kävin katsomassa kerrossänkyjä täynnä olevaa huonetta, joka oli täynnä myös märkiä vaeltajia. Palasin rinkkoineni alakertaan ”kuivattelemaan” tavaroitani oleskeluhuoneen pattereilla.

– Tuo on vaarallista, ei saa kuivattaa noin, sanoi hospitalerotäti.
– Hirveän vaarallista on, siksi vahdinkin tässä vieressä.
Täti hyväksyi onneksi selityksen. Kaikilla muillakin pattereilla oli kyllä muiden vaatteita. Joku itämainen mies varasi kaksi patteria sadeviittojensa kuivattamiseen. Olisihan ne voinut kuivattaa vaikka ravistamalla pari kertaa?

Meni vähän aikaa ja yläkerran makuusalista tuli alas espanjalainen mies:
– Mulla on kylmä, onko huopia?
– Huopia on koko huushollissa vain kaksi, sanoi hospitalerotäti.

Kun mies oli mennyt ylös, tuli pian alas muitakin:
– Minäkin haluan huovan! (Kuka milläkin kielitaidolla.)

Mutta hospitalerotätipä oli antanut espanjalaiselle molemmat huovat. Seuraavaksi porukkaa alkoi hypätä alhaalla kysymässä, onko kaikkien kahdeksan pakko nukkua samassa pienessä kymmenen hengen huoneessa.
– Kyllä on. Ajatelkaa nyt lämmitystä. Kaikki nukkuvat huoneessa D.

Sitten espanjalainen huopamies tuli alas mun luokseni:
– Nukutkos sinä täällä oleskeluhuoneessa, minäkin tulen tänne nukkumaan.
– Joo, aion nukkua, mutta älä nyt puhu siitä ääneen.
– MINÄ TULEN MYÖS TÄNNE ALAS, MINULLA ON KYLMÄ. MINULLA EI OLE MAKUUPUSSIA.

Koska mies vaikutti vähän tumpelolta, siirsin malliksi oleskeluhuoneen yhden sohvarivin yhden patterin eteen ja laitoin siihen untuvapussini vähän kuin näyttääkseni, miten aion nukkua. Huopamies viritti huopansa keskelle huonetta pöydälle ja kävi siihen nukkumaan. En voi ymmärtää, miten pöydällä oli lämpimämpi nukkua kuin ylhäällä sängyssä, mutta saattoihan olla, että ylhäällä makuuhuone D:ssä oli tullut keskustelua huovista.

Päivän kävely sujui sateessa. Katselin tavallista tarkemmin patsaita ja vanhoja muistomerkkejä. Eilinen Os Larreirosin risti on ainutlaatuinen muihin verrattuna, sillä siihen on kuvattu toiselle puolelle Maria lapsen kanssa ja toiselle puolelle Kristus ristillä, aika pelkistetty elämäntarina.

Kävellessä mietin sitäkin, miten eilen yksi korealainen nuori mies oli vähän onnettomana. Hän oli tullut tänne löytääkseen elämälleen suunnan, mutta sitä ei ole vieläkään löytynyt. Meillä on harmittavan vähän yhteistä kieltä, mutta mietin, mitä sanoisin hänelle, jos mahdollisesti näemme vielä muutaman päivän ajan.

Melidessä satuin menemään kahvilaan, joka on erikoistunut suklaakaakaoon ja churroihin eli munkkeihin. Kyllä oli täydellinen sadesään taukopaikka.

Kuva on otettu Churrerian eli munkkipaikan edestä Meliden pääkadulta. Muuten pidin tabletin minigrippussissa sateen takia. Rinkassani on Deuterin hyvä sadesuoja, mutta olen lisäksi pakannut kaiken Pirkka-minigrippeihin. Lompakko ei ollut sellaisessa ja setelit olivatkin sitten melko kosteita.

Advertisement