Monte do Gozo

image

Sade ja tuuli loppuivat, kun ne olivat kestäneet kaksi vuorokautta. Taivas oli pilvetön, aurinko paistoi, mutta sitten alkoi nostaa myrskyä ja pian tulikin rakeita. Koko päivä meni samaa rataa, aurinkoa, tuulta, rakeita, välillä satoikin ja taas aurinkoa, tuulta, rakeita jne.

Oikeastaan Biduedosta lähtien (Cebreiron jälkeen) camino kulkee silloin tällöin syvässä uomassa. Ihmiset, eläimet ja sää ovat kuluttaneet polun syvälle muuta maata alemmas. Ylhäällä kasvavat tammet, kastanjat ja täällä lännemmässä eukalyptuspuut. Väylän reunat voivat olla parikin metriä korkeita.

Tricastelaa ennen caminon uomassa oli tekeillä jonkinlainen salaojitustyömaa. Samanlaista voisi tehdä täälläkin päin, sillä onhan camino sateella paikoin vaikea kulkea.

On kyllä hienoa ajatella, että tuhannet ja tuhannet ihmiset ovat kulkeneet tätä samaa uraa kohti länttä. Huomisaamuna kun tulen Santiagoon, näen matkalla muistomerkin, jossa on muistaakseni mukana myös Pyhä Birgitta.

Pidän tänään Monte do Gozolla pyykki-illan, niin olen siisti huomenna. Tulen Santiagoon ”etuajassa”, koska onneksi sekä jalat, terveys että mieli kestivät caminon eikä minun tarvinnut pitää lepopäiviä matkalla. Koska huomenna kävelyä on jäljellä vain viisi kilometria, alkoivat tänään iltapäivällä ajatukset vilistää jo kaikkeen tulevaan, kuten lentolippujen checkkaukseen, Santiagon taidemuseossa käymiseen jne. Museot ovat varmaan maanantaina kiinni, joten niissä on kiva viettää aikaa huomenna, sunnuntaina

Advertisement

5 thoughts on “Monte do Gozo

  1. Onneksi olkoon. Jälleen yksi camino on kohta kävelty. Meinasin kirjoittaa suoritettu tai hoidettu. Olet kohta kaikkien caminonkävelijöiden äiti.

  2. Äitini tiesi kertoa, että susta oli iso juttu Uutisvuoksi-lehdessä! Jos susta oli juttua Etelä-Saimaassa, se on varmaan sama juttu, mutta siis oletko jo saanut lehden?

  3. Olet rohjennut taas talveklla lähteä tuolle vaellukselle. Minulle toukokuukin oli aika viileää. Mutta niinhän se on että vuodet eivät ole veljeksiä.
    Hyvän Jumalan siunausta elämänmatkallesi.

  4. Kiitos Pappilaan toivotuksista! Ei säistä todellakaan tiedä. Juuri näyttää televisiossa baskialueen tulvia, Pamplonan ja Madridin välinen moottoritie on jouduttu sulkemaan. Mitenhän siellä caminolla pärjäävät?

    Talvella on erilaista olla caminolla. Nytkin olin useamman yön yksin ja kaikki päivät oikeastaan kävelin yksin. Se sopi minulle tällä kertaa oikein hyvin. Palas de Reissä taisin vähän hämmentyäkin, kun olisi pitänyt ykskaks mennä nukkumaan kahdeksan muun kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s