Santiago de Compostela

image

Katedraalin Obradoiro-julkisivu on remontissa.

Menen puolenpäivän aikaan pyhiinvaeltajien messuun. Siellä näkee taas kaikki ja ehkä kuulee taas sen kaunisäänisen nunnan opastavan meitä kuulijoita laulamaan.

Katedraaliin ei saa enää viedä rinkkoja. Kirkkovisiitin ajaksi reput voi jättää pyhiinvaeltajien toimistoon, Rua Villar 3. Sieltä saa myös vaelluksesta todistuksen (compostela), jos sellaisen haluaa.

Tervehdin aamulla Pyhän Birgitan reliefiä. Muistomerkki on vuodelta 2004, joten ei ihme, etten muista sitä ensimmäisiltä caminoilta. Meidän Birgitta on espanjaksi Brigida de Sueco.

Jos muuten liikutte Tampereella, Vapriikissa on juuri avattu näyttely ”Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla”. Nykyvaelluksia esittelevässä näyttelyn kohdassa on pohjana Edithin, Heidin ja minun ottamiani camino-valokuvia. Näyttelystä on tietoa sivulla: http://vapriikki.fi/nayttelyt/suomalaisten-pyhiinvaellukset-keskiajalla/

Varusteista muutamia kommentteja näin caminon päätteeksi:

Hyviä varusteita minulla ovat olleet:
Luonnonmateriaalit. Kuorivaatteiden alla minulla ovat toimineet hyvin erilaiset luonnonmateriaalit, kuten merinovillan ja silkin sekoitteesta tehdyt paidat. Viileinä aamuina ranteita ovat lämmittäneet silkistä tehdyt lämmittimet (Tamsilk, Kangasala).

Leveälierinen hattu. Suojaa sateelta ja rakeilta. Hatussa on myös pieni suutarin laittama haka, josta voin ripustaa hatun auringossa vaikkapa repun rintaremmiin.

iPad Mini. Jotkut haluavat vaeltaa ilman tekniikkaa, mutta minulle sopii, että yhdessä laitteessa on matkaopas, kartat, matkapäiväkirja, kamera, videokamera, netti, sähköposti, valokuva-arkisto jne. Ajanvietteeksi olen ladannut Yle-podcasteja, joita voi kuunnella milloin vain ilman nettiyhteyttä. Valokuva-arkistosta on hyötyä, kun koettaa selittää huonolla kielitaidolla esimerkiksi kotimaan asioita (”kun järvi on jäässä, jään päällä voi kävellä”).

Fleeceputkihuivi. Olen kehunut tätä ennenkin, mutta kyllä on euron varusteesta ollut iloa tälläkin matkalla. Suojaa ja lämmittää kaulaa tai kasvoja, ilman en osaisi vaeltaa. Nyt talvisissa oloissa mulla oli tämän alla ohut silkkihuivi lisälämmikkeenä.

Onnettomia varusteita minulla ovat olleet:

Uudet kuorihanskani. En ehtinyt testata näitä Suomessa kuin muutamana päivänä. Toimivat pakkasessa ja olivat avuksi sumupäivänä, mutta eivät pidä sadetta kuin puoli tuntia. Luulin kyllä selittäneeni XXL:n myyjälle, että tarvitsen käsineet, jotka kestävät kymmenen päivän satee, mutta ei onnistunut tämä ostos ja käsineongelmani jatkuu siis edelleen.

Lundhagsin sukat. Olen aiemmin käyttänyt aina Falke-vaellussukkia, mutta viime keväänä, kun ostin Lunghagsin vaelluskengät, sain ensimmäiset tällaiset kaupan päälle. Sukat ovat toimineet kotimaan kävelyillä, mutta täällä alamäissä huomaa, miten sukat valuvat varpaisiin ja niitä saa ryhtyä oikomaan. Alamäki paljastaa sukan luonteen, just niin! Lunghagsin sukkien valmistus on loppunut jonkun tuoreen yrityskaupan myötä.

Muita huomioita varusteista:

Marmot Helios -makuupussi. Tällä caminolla olisin pärjännyt kesämakuupussilla. Muutamina aamuina oli viileää, mutta ei koskaan kylmää, kuten esimerkiksi 2007 huhtikuun caminolla Villadangos del Páramossa takan ”lämmössä” tai Santibáñez de Valdeiglesiasin lämmittämättömässä vanhassa koulussa. Pidin nyt untuvapussiani paljon peittona, jotta se ei ollut liian kuuma. Cebreirolla oli niin lämmin, että nukuin pelkässä makuupussin sisäpussukassa.

Black Diamond Ultra Distance -kävelysauvat. Hyvin kevyet sauvat menevät pieneen tilaan, sillä taittuvat alle 40 sentin kokoon. Oli hassua huomata, että monen tunnin käytössä sauvoista lähti käsiin mustaa väriä.