Zubiri

Zubiri
Aamulla lähdin Roncesvallesista hitain aamutoimin, eihän tässä ollut kiire minnekään. Olin vannottanut itseäni, etten saa kävellä toisena päivänä liian pitkää matkaa. Ensimmäisen päivän matkalle ei juuri ollut valinnanvaraa. Tänään matkana 21 km ja sen pitää riittää.

Aamulla on vähän pakkasta, hanki kantoi, olimme taas lumirajan yläpuolella (kuva). Välillä kävimme alhaalla kylissä ja sitten noustiin taas lumisiin maisemiin. Vähitellen alkaa oppia tietämään näitä vaeltajia. Tuo ruskeaviittainen kulkija käy kirkoissa, tuolla on irlantilainen, joka makoilee aurinkoisilla nurmikoilla, tuo korealainen käy ottamassa oluen, kun minä juon kahvia.
Ennen Zubiria tapasin albergue-mainostajan, joka jakoi Larrasoanan alberguen mainoksia. Heillä on neljän hengen huoneet jne. En tiedä pidänkö näistä moderneista majapaikoista. Mielipiteeni voi johtuu ehkä siitä, että kun äitini kanssa aloitimme caminokävelyt 15 vuotta sitten, kaikki majapaikat olivat silloin vielä (enemmän ja vähemmän) isoja ”halleja”, joihin oli laitettu kerrossänkyjä.
Mietin tänään myös, että viihdyn vaelluksella paremmin avarassa tilassa 20 tuntemattoman kanssa kuin pienessä huoneessa kolmen tai peräti vain yhden tuntemattoman kanssa. Taitaa suomalainen reviirikäsitykseni joutua liian ahtaalle moderneissa albergueissa.

Lisäksi on vanha kunnon kursailu. Eihän sitä voi olla vaivaksi – ja mitä jos pienen huoneen vähät ihmiset haluavatkin vaikka tehdä jotain toisella tavalla kuin minä. Tai jos minä olen vaikka jotenkin häiriöksi heille. Kaikenlaisia jumeja on ihmisen mielessä.
Zubirissa on Arga-joen vesi keväällä korkealla. Nyt ei vedessä voi istuskella jalkojaan vilvoittelemassa. Muita kevään merkkejä: metsässä kukki pieniä sinkisiä ja valkoisia vuokkoja aurinkopaikoilla.
Toinen aurinkopäivä peräkkäin. Olen nyt Rio Argan yksityisessä 15 euron alberguessa, jossa kaikki palvelut pelaavat. Ruokaa saa laittaa, pyykkiä voi pestä (ja se myös kuivuu hyvin takan edessä), suihkuja on riittävästi ja talo tarjoaa useamman pyyhkeen käytettäväksi. On hienoa! Tänne  on kerääntynyt hieman varttuneempia – ikäisiäni ja vähän vanhempia vaeltajia. Chicagolainen eläkeläisrouva kysyi, löysitkö sinäkin tämän paikan Googlesta.  Wi-fikin tuntuu toimivan hyvin. Roncesvallesissa nettiyhteyttä sai jahdata käytävältä, sillä ns nettihuoneessa se ei toiminut. Periscopeen yhteys ei siellä riittänyt.

Advertisement