Tajusin oikeastaan eilen, että koska olen caminon ”alussa”, näen vielä tavallistakin enemmän ihmeteltävää. Onhan täällä aina kaikenlaisia kulkijoita, mutta olen ihmetellyt – siis vähän turhaankin – ihmisten ruokahuoltoa. Eräs mies kantaa raviolipurkkeja ja joku roikottaa kädessään kassia, jossa on eväitä ja termari. Termareita näkee kyllä pitkin matkaa caminopaikkojen ota-tästä-hyllyillä. Joku mies esitteli kävellessään minulle, miten hänellä on pussissa heti valmiina syötävää pastaa. Tuollainen armeijaruoka voi olla hyvää, mutta toisaalta alberguessa voi usein kokkailla vapaasti ja ravintolaruoka maksaa noin kympin. Hintaan kuuluu kolme ruokalajia, leipää, vettä ja viiniä.
Ja koska meillä kaikilla on matka alussa, osa ihmisistä oli ensimmäisinä päivinä ihan ihmeissään, kun heille toivottaa ”Buen Camino.”
Pääasiassa ihmisten suhtautuminen toisiinsa on tavattoman avuliasta. Uusiseelantilainen mies kantoi eilen kädessään kilometrien verran kenkiä, kunnes edellä kiirehtinyt korealainen poika huomasi pudottaneensa jotakin ja palasi takaisin hakemaan niitä.
Vuoroin saa apua ja antaa sitä. Tänään amerikkalainen pariskunta tukeutui aamulla minuun, koska heidän opaskirjansa sanoi, että Zubirin jälkeen vaeltajat voivat eksyä teollisuusalueellle. Kirjan ilmestymisen jälkeen asiat ovat muuttuneet ja reitti oli selkeästi merkitty. Ja ehkä otslampun (Tikka Petzl 2) valossa nuolet näki kauempaakin. Kun päivä oli valjennut kunnolla, tapasin jälleen hollantilaisen Romeon, jonka rinkka tuli nyt viimein kuntoon. Appalakeilla käyneet amerikkalaiset tiesivät, että Romeon rinkan selän pituutta voi ja pitää säätää. Mies hoiti säädöt ja rouva tallensi toimenpiteet hollantilaisen kännykkään, että tämä osaa tehdä niitä myöhemmin myös itse (kuva). Olin vaikuttunut tehokaksikosta!
En jäänyt Pamplonaan, vaan tulin muutaman kilometrin eteenpäin Cizur Menoriin. Kymmenen hengen huoneet, kerrossängyt, pyykinpesua helpottaa kuivauskone. Keittiökin olisi, mutta aion mennä ravintolaan, joita on tässä kylässä kaksi.
Pamplonassa oli lauantai-iltapäivänä hieno hulina sateesta huolimatta. Baarien seinustat olivat täynnään pulisevia, iloisia ihmisiä. Lämpötila näytti olevan noin plus kahdeksan. Vettä sateli viitisen tuntia tänään. Olen tyytyväinen siihen, että takkini ja housuni pitävät sateen enkä joutunut pukemaan ja riisumaan aina sateen tullessa ja mennessä.
Talvicaminon blogi 
Talvella taitaa sadeasuna olla käytännöllisempi housut ja takki kuin viitta ja sadelahkeet
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että takki ja housut ovat käteviä. Mullahan nuo 1990-luvulla ostetut Haglöfsin gore-housut hengittävät hyvin, kun molemmissa sivuissa on vetoketjut koko matkalla. Takki on uusi ja siinä hurjat vesipilari- ja hengittävyysarvot.
Minulla on caminoilla ollut mukana kymmenen vuotta vanha kuoritakki ja sadeviitta. Viimeksi oli näiden lisäksi myös kevyet sadehousut. Kävellessä on paras sadeviitta, se tuulettuu paremmin kuin takki. Takin ja housujen kanssa kastuu varmasti, kun eihän ne tosiasiassa hengitä. Takki on ollut mukaan lähinnä vapaa-ajan tarpeisiin.
Heikki tarkoittaa ehkä Goretex-materiaaleja. Minäkään en niitä oikein pysty käyttämään – ihmisethän ovat niin erilaisia omalta lämmöntuotannoltaan. Kerran minulla on ollut gore-kengät, mutta ne eivät sopineet jaloilleni lainkaan, koska tarvitsin hengittävämmät jalkineet. Hyvä, että materiaaleja on monenlaisia, onneksi materiaalit kehittyvät – ja jokainen löytää varmaan mieleisensä.
Luuletko, että nastoituksia kannattaa enää ottaa mukaan? Minulla on irrallisia pareja ja punnitsen juuri viimeisiä grammoja, enkä haluaisi rinkalle yhtään lisää painoa. 🙂
Vaikea sanoa. Joskus olen kuullut, että Burgosissa on lunta huhtikuussa. Tällä reissulla nastoista olisi ollut hyötyä muutamassa ylämäessä. En ehkä ottaisi, koska kävelette kuitenkin kevättä kohti. Pamplonassa kirsikat kukkivat.
Campasimpukka, jätin sulle yhden kirjan Roncesvallesin ota-tästä-pöydälle. Heh, voit perehtyä Vienaan ja perhokalastukseen I.K.Inhan aikaan. Siis se on Eeva-Kaarina Arosen kirja Maria Renforsin totuus. Reko Lundanin löydät myöhemmin jostain majapaikasta, se on vie kesken.
Oi, hauskaa! Nukun vielä yhden yön noitten nastojen kanssa, aamulla päätän. 🙂