Cirauqui
Liityin eilen osaltani caminolla tavattaviin hulluihin. Kuivasimme vaatteita yhden britin kanssa kuivauskoneessa. Sukat jäivät hivenen kosteiksi, joten sanoin, että kuivaan sukkani laittamalla ne iltayöksi peiton alle vatsani päälle, olenhan kuitenkin +36,5 astetta lämmin. Britti piti minua aivan totaalisen mielenvikaisena – joten tähän mennessä varmaan koko englantia taitava peregrinosakki näillä nurkilla on jo kuullut ”about grazy, grazy finns”.
Aamulla oli raskas. Oli sumuista ja ajattelin vain ylämäkeä Alto de Perdonille. Psyykkasin itseäni, kuuntelin lintuja ja tein puroja. Kun alkoi helpottaa, kohtasin kyltin, jossa kerrottiin, että seuraavaan kylään eli aamiaisen olikin matkaa vain 1,8 km.
Zariquiegui näytti oikein mukavalta. Alberguessa on baari, jonka ystävällinen täti teki minulle tuoreesta leivästä keon paahtoleipiä voilla ja mansikkahillolla. Kahvin kanssa hintaa tuli kaksi euroa. Albergue näytti siistiltä. Myös ilta-aikaan ruokaa tarjolla.
Myös seuraavassa kylässä Utergassa saa kaikki palvelut saman katon alta niin halutessaan. Hyvin toimii vaeltajabisnes näissä pienissä kylissä.
Sää oli mukava, ei satanut. Aurinko paistoi välillä. Kirsikat kukkivat ja näin kevään ensimmäiset perhoset. Mieli oli keveä kuin höyhen. Nauhoitin vähän erästä pikkulintua ja soitin sitten laulun sille itselleen takaisin. Kylläpä oli tehokasta, lintu tuli lähelle ja lauloi, minkä pystyi. Soitin taas nauhan ja lintu vaihtoi paikkaa ja tuli vielä lähemmäs laulamaan Joukahaista suohon. Ei saa kiusata lintuja!
Obanosissa olin jumalanpalveluksen aikaan. Tänään on palmusunnuntai ja ihmiset kantoivat juuri oliivipuun oksia sisään kirkkoon, kun tulin kohdalle (kuva).
Puente de la Reina on isompi paikka, useampi albergue, paljon baareja ja kauppoja. Ostin kaikenlaisia herkkuja kannettavaksi. Samanlaisia oliivipuunoksia kantoi täälläkin moni.
Manerun albergue oli kiinni, mutta tänne oli vain vajaat kolme kilometria. Ciraquin alberguessa tarjotaan ruoka ja majapaikka yhteishintaan 22 euroa. Taidan syödä täällä. Muistelen, että tämä majapaikka olisi jotenkin kovin värikäs, mutta tuo alakerran huone, jossa meitä on nyt puoli tusinaa majoittuneena on aika tavallinen. Istun nyt toisen kerroksen terassilla. Suoraan edessä on kirkko ja sen kellotorni. Vettä alkoi sataa.
Talvicaminon blogi
Kertomuksia caminolta
Talvicaminon blogi 
Minulle tulee ihan kylmiä väreitä, kun luen näitä päivityksiä, ihan kohta olen siellä itsekin! Nyt jo kotisohvalla kanssani telkkaria katsoo pullea rinkkani 🙂
Pullukka-rinkalle terveisiä! Jos täällä huomaat, että joku on turhaa, voit luopua siitä. Huomasin Zubirissa, että minulla oli yksi aivan tarpeeton rasvapurtilo rinkassni.
Ei saakaan! Kiusata lintuja, meinaan. Tulit käyttäneeksi atrappia. Ite olen ihastellut pyrstötiaisparvea, tekee joka ilta saman kierroksen ns. yläpuutarhan vaahteroiden rungoilla. Osaan jo mennä valmiiksi odottamaan. Aurinko lämmittää koko päivän vaahteroiden runkoja. Ehkä talvehtivat hyönteiset saavat lämmöstä sen verran eloa, että illansuussa pyrstötiaiset käyvät kokemassa saaliin ja menevät sitten kupu täynnä yöpuulle.
Antoisaa caminon jatkoa!
Kiva seurata vaellustasi. Onhan nuo seudut tuttuja, kun olen siellä kanssasi kävellyt. Kyllä ne brititkin oppivat kamppeita kuivattamaan kun matka jatkuu. Mikään ei ole niin harmillinen kuin märät sukat.
Sukat pitää saada kuivaksi, vaikka sitten saisikin vähän mainetta. Nyt olen siinä värikkäässä alberguessa ihan kirkon vieressä. Kuulin, että tämä rakennus on ollut ennen viinipuristamo!
Tuota vaatteidenkuivauskikkaa en ole vielä kokeillut.
Palmusunnuntaina virpojia on käynyt – juuri yksi lapsenlapsi äsken lähti yöpuulleen onnellisena saamiset korissaan. Vähän erilaisia tapoja siellä..
Täällä on pariskunta USAn länsirannikolta. He sanoivat löytäneensä ”palmun” ja tekivät siitä ristejä. Se on sikäläinen palmusunnuntain tapa, sanoivat.
Tänään sain ”kiinni” korealaisen nunnan, jonka olin kuullut olevan caminolla. Minulla oli mielessäni hänelle monta kysymystä esimeriksi korealaisten kristittyjen camnivaelluksista. Nyt olemme samassa majapaikassa, mutta meillä ei olekaan yhteistä kieltä. Hän puhuu hitusen espanjaa eikä lainkaan englantia. Ruokailussakin jouduimme eri pöytään ja nyt hän meni jo nukkumaan.
Korealaisia on täällä yhtä paljon kuin aiemminkin. Nuorten kanssa olen puhunut mm muumeista, ne ovat iso juttu Koreassa(kin).
Hyvin näyttää sujuvan ”talvesta kevääseen”. Tsemppiä ja mukavia kohtaamisia 🙂
Campacaminon blogista luin että olet jälleen tien päällä, Buen Camino! Jään minäkin seuraamaan matkaasi mielenkiinnolla 🙂
Tukka pystyssä luin eilisiä kertomuksia. Hyvä että eivät laskeneet ketään, Sinuakaan, lumisille vuorille. Ollaanhan se kavuttu kesä lämpöisellä. Kot`Karjalassa ei tule mieleen keventää vaatetusta. 15 raatia pakkasta ja tuuli pohjoisen puolella. Onneksi aurinko paistaa jo kirkkaasti. Lintulauta on täynnä nokkijoita, enkä yritä niitä matkia. Odotan käkien tuloa, sitten liityn porukkaan.