Yleensä lähden niin, että näen auringonnousun. Tänään lähdin myöhemmin ja jopa oli caminolla kävelijöitä.
Sää oli pilvinen, tuuli jonkin verran ja lämpöä oli kymmenkunta astetta. Kun yhdeltätoista alkoi pilvien lomasta aurinko paistella, olikin taas oikein hyvä kävelysää minulle.
Eilen ja tänään on ollut 10 – 12 kilometrin pätkiä ilman kyliä. Olen täyttänyt vesipulloni aina fuenten eli hanan kohdalla, jottei jano pääse yllättämään. Sekoitin myös kivennäisvesijuomasta ja mehusta voimajuomaa, joka vie eteenpäin.
Mietin, miten Pekka Seppänen sanoi Ylen Erehdysekspertti-ohjelmassa, että me ajattelemme liian paljon sitä, mieltä mitä muut ovat ja haluamme tehdä samalla tavalla kuin muut tekevät, eli olla moitteettomia. Pitäisi ajatella itse ja toimia sen mukaan. Niitä odotuksia, joita haluamme noudattaa, ei ehkä ole edes olemassa.
Vianassa (kuva) luin Anittan viestin Belgian räjähdyksestä. Samaa uutista luettiin kahvilan televisiossa: tuli sekalaisia tietoja loukkaantuneista, peruuntuneista lennoista, ministerien lausunnoista. Iskua sanotaan attentaatiksi. Nyt iltapäivällä alberguen tv esittelee jo kaiken muun ohella miten hienoja grafiikoita iskusta on tehty sosiaaliseen mediaan. On tietysti tärkeää olla visuaalisesti näppärä surun ja järkytyksen hetkellä, mutta on tuo myös mautonta.
Lähden vielä kaupungille. Olen pienessä alberguessa keskellä kaupunkia (Calle Capitan Gallarza 10, Albergue Logrono). Sänky neljän hengen huoneessa maksaa kympin. Suihkussa lämmintä vettä, pyyhe tarjotaan käyttöön, keittiössä voi laittaa ruokaa.
Talvicaminon blogi 
Jep. Brysseliä tulee tuutin täydeltä täälläkin. Rentoa ilta eloa!
Oletpa löytänyt hyvän alberquen.
Brysseliä jokaisessa uutisessa. Myös kirkossa rukoilimme.
Laitan ehkä huomenna kuvan, mutta extrana majapaikan avuihin tuli vielä se, että pääsiäiskulkue kulki aivan ikkunoiden alta. Kulkueessa oli useampi rumpuryhmä, Kristushahmo ja Neitsyt (Dolorosa), jota oli kantamassa kaksikymmentä naista. Katsoimme kulkuetta – minä ja hospitalero – ylhäältä parvekkeelta, josta näki, miten raskasta naisille oli nostaa patsas tauon jälkeen uudestaan matkaan.
Muistan silloiselta vaellukseltamme, kun olimme pääsiäisenä siellä, että kulkueet olivat mahtavia. Siellä vietetään(juhlitaan)pääsiäistä koko viikon ajan. Toivon mukaan saavat jatkaa rauhallisissa merkeissä.
Katson aamutv:tä, kuten tapanani on. Lääkäri kertoo kohta rasitusvammousta. Mun polvet ei oikein kestä mun vesijuoksuintoa. Miten sun jalat elpyy kävelystä? Onko sulla rasitusvammoja vai hyvinkö jalka nousee päivästä toiseen?
Kävelin esim tänään seitsemän – kahdeksan tuntia. Sauvat mukana koko ajan. Taukoja kaakaota juoden ja tortillaa maistellen. Illalla hieron kinttuja, vähän, ja ihan hyvässä kunnossa (kopkop) ovat olleet. Säären puolella on ollut kipeitä kohtia. Mitään erikoisempaa jumppaa en tee, vaikka varmaan pitäisi. Porukoilla on pahanhajuisia voiteita, huomasin, että myös Vic Vaporub on suosittua jalkojen hoidossa. Mä luulin, että parantaa yskää, mutta kai se on se haju, joka tehoaa.
Moro Ahis,
katsoin kilometrejä: ”tehty” 197,6 km ja edessä 96,7 km. Tämähän loppuu kohta! Huomenna kävelen lyhyemmän päivän, koska haluan nähdä kiirastorstain viettoa Santo Domingo de la Calzadassa. Se on paikkakunta, johon liittyy keskiaikaisia caminotaruja, ehkä ne näkyvät pääsiäisenvietossa?
Mulla on paluulento Bilbaon kautta. Toivottavasti lentoyhteydet toimivat ensi viikolla.