Mansilla de las Mulas

Aamu alkaa sillä, että joku näppäilee kitaraa alberguen alakerrassa. Itse saa valita, miten asiaan suhtautuu. Ailahtelen sen kanssa, minkä asenteen valitsen. Onko se ärsyttävää meteliä vai onko miellyttävää kuunnella soittoa ja katsella ikkunasta tähtitaivasta, kun pötköttelee lämpöisessä makuupussissa.

Lähden viimeisenä, täällä oli kaikkiaan viisi majoittujaa. El Burgo Ranero on vapaaehtoisten hyvin huolella pitämä paikka. Keittiö astioineen käytössä, viihdykkeeksi paljon kirjoja (ja se kitara), yöksi lämpimiä huopia, jotka tukevat vähän onnetonta takkalämmitystä.

Hyviin asioihin keskittymällä, niitä voi tapahtua lisää. Mihin keskität huomiosi, se yleensä vahvistuu.

Tänäänkin on hieno sää. Taisi se Caminon alkumatka olla sellaista, jossa otetaan minulta liiat luulot pois. Vai otinko itse?

Caminolla tuntuu jokainen kokevan ihan omia asioitaan. Ensimmäisenä iltanakin italialainen mies kertoi kastuneensa aivan läpimäräksi, kun minä taas tulin kuivana perille tuulen takia. Eilen tsekkimies harmitteli, että niin monet majapaikat ovat ilmoituksista huolimatta kiinni, mutta saman päivänä ranskalaismies kehui, miten hienosti melkein kaikki majapaikat ovat auki.

Pidin paljon taukoja. Caminon varrelle on rakennettu lepopisteitä, joissa on ehkä pöytiä ja roskis. Vettä ei yleensä ole tarjolla. Ehkä on istutettu puita antamaan varjoa kesällä. Eipä ole kiire mihinkään. Mukava huilata, kuunnella lintuja. Kengät pois jalasta ja varpaat kohti aurinkoa, olette ansainneet sen.

Kävelin vain noin 20 kilometriä ja jäin Mansilla de las Mulasiin pieneen pensionaattiin. La Pensión de Blancan mainoslappuja näkyi aiemmin reitin varrella, joten tiesin, että yhden hengen huone maksaa (vain) 25 euroa. Majoitus sujui ripeästi ja mukava nuori neito opasti minut paikkakunnan nähtävyyksien äärelle sekä ilmoitti kannattavansa illan suuressa Barcelona vs Madrid -pelissä Barcelonaa. Olenkohan itse hereillä, kun El Clásico (taas kerran) alkaa?

Ohjeiden mukaan löysin ihmeelliseen La Curiosa Casa De Comidas -ravintolaan, joka nimensä mukaan taitaa olla positiivisen utelias ruuan suhteen. Söin puolueettomasti sanottuna maailman parasta mustaa riisiä. Pääruoka oli niin kauniisti aseteltuja kana-paprika-vartaita, että vallan herkistyin. Ja kun tuli jälkiruuan aika, päätin pelata varman päälle ja kysyin, mikä jälkiruuista on tehty täällä keittiössä. Vastaus oli ”Kaikki!”. Ei mitään valmiita kaupan flan-vanukkaita, vaikka hyvinhän nekin ovat maistuneet.

Semmoinen ”Menu del Dia” eli päivän annos heillä.

Huomenna suunnitelmissa on kävellä 20 kilometriä Leonin suureen kaupunkiin. Sieltä on enää noin 50 kilometriä Astorgaan, johon olin aikonut päättää reissun tällä kertaa

Advertisement

2 thoughts on “Mansilla de las Mulas

  1. Siis kesäkeli eli ei lunta kuitenkaan noilla tienoin?
    Mukavaa positiivista vaellusta loppumatkallekin.

    • Alkumatkasta, Burgosin lähellä, satoi rakeita ja lunta ja maa oli valkoinen. Muuten nyt on ollut yöllä viileää, pakkastakin niin, että lätäköillä on jääpeite aamulla. Aurinko nousee puoli yhdeksän tienoilla, aamulla voi olla utua tai päivällä pilviä, lämpötila jopa plus kymmenen astetta. Eikä tuule enää! Valoa riittää noin 18.45 asti. Camino on ollut kuiva jo monta päivää eikä minun ole tarvinnut tarpoa kurassa.

      Kiitos toivotuksista! Askel kerrallaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s