Googlailen, missä on Leónin paras aamukahvi ja käyn juomassa sellaisen. Yöllä on ollut ainakin kuusi astetta pakkasta ja kaupungin orvokki-istutukset näyttävät paleltuneilta. Yhtä kylmä täällä taisi huhtikuussa 2007, silloin piti ostaa lisää lämpimiä vaatteita matkalle.
León, roomalaisen legioonan mukaan nimetty kaupunki, saa jäädä. Olipa jännää viettää kaupunkilomaa kesken vaelluksen. Kävelin kaupungilla, katselin nähtävyyksiä ja ihmisiä.
Tänään sai valita kahdesta reitistä. Koska olin edellisellä kerralla ollut Villar de Mazarifessa, tulin nyt autotien viertä. Reitti on tylsänlainen vaihtoehtoonsa verrattuna. Mazarifessa olisi muistaakseni oikein mukava majapaikkakin vielä.
Aurinko paistoi, kävelin t-paidassa ja käärin pöksyjen lahkeita ylemmäs. Autot jyräsivät omalla tiellään, ei juuri lintuja kuulunut. Yhden ison jänis/kaniyhdyskunnan pesäpaikan näin hiekkarinteessä.
Kävin Repsol-huoltoasemalla ja myyjänainen kysyi heti, haluanko tuoretta leipää, se on juuri tullutta. Leipäauto oli vielä pihassa!
San Martin del Caminossa Amelia-niminen nainen pitää tätä oikein mukavaa Albergue Vieiraa. Yö maksaa kahdeksan euroa, illallinen 12 ja aamiaispuhvetti on vitosen. Nyt tänne on jo saapunut joku italialainen mies, korealainen äiti aikuisten lastensa kanssa, yksi nainen Barcelonasta, kaksi nuorta korealaista naista. Olemme kaikki iloisia ja kannustamme toisiamme. ”Joh-eun!” Kannattaa Amelian pitää paikkaa auki.
Pesin äsken reippaasti pikkupyykkiä ulkona kylmällä vedellä pyykkilauta-altaassa. Vanhojen vaellusten muistoksi! Oikeastihan täällä on pesukone ja kuivauskone monessa paikassa edullisesti käytettävissä.
Olipahan paljon pakkasta , – enemmän kuin meillä viime yönä.
Käsipyykkiä yritin jo viimeksi välttää ja aina kun mahdollist, kokosin pyykkiporukan eli muutaman kera pyykit samaan koneeEen ja kuivuriin. Etenkin sadepäivinä.
Eikö siellä ole sen kylmempää! Hyvä kuulla. Olen välttänyt kotimaan uutissivuja tarkoituksella, joten en tiedä edes säästä.
Ihana Amelia syötti meille paellaa ja muita herkkuja, Sen jälkeen, kun kello oli jo lähemmäs kahdeksaa, muutama ihminen alkoi touhottaa pyykinpesua koneella ja pyykkien kuivatusta. Muistutin taas itšeäni, että antaa jokaisen toimia omalla tavallaan, vaikka itse olisin tietysti tiennyt paljon paremmin, mihin aikaan aurinkosäällä kannattaa pyykkiä kuivailla. Jos jollekulle on vaikka tärkeää kantaa vaelluskengän kokoista hiustenkuivaaja mukanaan, niin se on hänelle tärkeää. Minulla taas tärkeää ovat lämpimät iltatossut, jotka kyllä laittavat aasialaiset hymyilemään.