Santiago de Compostela

image

Katedraalin Obradoiro-julkisivu on remontissa.

Menen puolenpäivän aikaan pyhiinvaeltajien messuun. Siellä näkee taas kaikki ja ehkä kuulee taas sen kaunisäänisen nunnan opastavan meitä kuulijoita laulamaan.

Katedraaliin ei saa enää viedä rinkkoja. Kirkkovisiitin ajaksi reput voi jättää pyhiinvaeltajien toimistoon, Rua Villar 3. Sieltä saa myös vaelluksesta todistuksen (compostela), jos sellaisen haluaa.

Tervehdin aamulla Pyhän Birgitan reliefiä. Muistomerkki on vuodelta 2004, joten ei ihme, etten muista sitä ensimmäisiltä caminoilta. Meidän Birgitta on espanjaksi Brigida de Sueco.

Jos muuten liikutte Tampereella, Vapriikissa on juuri avattu näyttely ”Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla”. Nykyvaelluksia esittelevässä näyttelyn kohdassa on pohjana Edithin, Heidin ja minun ottamiani camino-valokuvia. Näyttelystä on tietoa sivulla: http://vapriikki.fi/nayttelyt/suomalaisten-pyhiinvaellukset-keskiajalla/

Varusteista muutamia kommentteja näin caminon päätteeksi:

Hyviä varusteita minulla ovat olleet:
Luonnonmateriaalit. Kuorivaatteiden alla minulla ovat toimineet hyvin erilaiset luonnonmateriaalit, kuten merinovillan ja silkin sekoitteesta tehdyt paidat. Viileinä aamuina ranteita ovat lämmittäneet silkistä tehdyt lämmittimet (Tamsilk, Kangasala).

Leveälierinen hattu. Suojaa sateelta ja rakeilta. Hatussa on myös pieni suutarin laittama haka, josta voin ripustaa hatun auringossa vaikkapa repun rintaremmiin.

iPad Mini. Jotkut haluavat vaeltaa ilman tekniikkaa, mutta minulle sopii, että yhdessä laitteessa on matkaopas, kartat, matkapäiväkirja, kamera, videokamera, netti, sähköposti, valokuva-arkisto jne. Ajanvietteeksi olen ladannut Yle-podcasteja, joita voi kuunnella milloin vain ilman nettiyhteyttä. Valokuva-arkistosta on hyötyä, kun koettaa selittää huonolla kielitaidolla esimerkiksi kotimaan asioita (”kun järvi on jäässä, jään päällä voi kävellä”).

Fleeceputkihuivi. Olen kehunut tätä ennenkin, mutta kyllä on euron varusteesta ollut iloa tälläkin matkalla. Suojaa ja lämmittää kaulaa tai kasvoja, ilman en osaisi vaeltaa. Nyt talvisissa oloissa mulla oli tämän alla ohut silkkihuivi lisälämmikkeenä.

Onnettomia varusteita minulla ovat olleet:

Uudet kuorihanskani. En ehtinyt testata näitä Suomessa kuin muutamana päivänä. Toimivat pakkasessa ja olivat avuksi sumupäivänä, mutta eivät pidä sadetta kuin puoli tuntia. Luulin kyllä selittäneeni XXL:n myyjälle, että tarvitsen käsineet, jotka kestävät kymmenen päivän satee, mutta ei onnistunut tämä ostos ja käsineongelmani jatkuu siis edelleen.

Lundhagsin sukat. Olen aiemmin käyttänyt aina Falke-vaellussukkia, mutta viime keväänä, kun ostin Lunghagsin vaelluskengät, sain ensimmäiset tällaiset kaupan päälle. Sukat ovat toimineet kotimaan kävelyillä, mutta täällä alamäissä huomaa, miten sukat valuvat varpaisiin ja niitä saa ryhtyä oikomaan. Alamäki paljastaa sukan luonteen, just niin! Lunghagsin sukkien valmistus on loppunut jonkun tuoreen yrityskaupan myötä.

Muita huomioita varusteista:

Marmot Helios -makuupussi. Tällä caminolla olisin pärjännyt kesämakuupussilla. Muutamina aamuina oli viileää, mutta ei koskaan kylmää, kuten esimerkiksi 2007 huhtikuun caminolla Villadangos del Páramossa takan ”lämmössä” tai Santibáñez de Valdeiglesiasin lämmittämättömässä vanhassa koulussa. Pidin nyt untuvapussiani paljon peittona, jotta se ei ollut liian kuuma. Cebreirolla oli niin lämmin, että nukuin pelkässä makuupussin sisäpussukassa.

Black Diamond Ultra Distance -kävelysauvat. Hyvin kevyet sauvat menevät pieneen tilaan, sillä taittuvat alle 40 sentin kokoon. Oli hassua huomata, että monen tunnin käytössä sauvoista lähti käsiin mustaa väriä.

Mainokset

Tricastela

image

 

Tricastelassa olen taas lumirajan alapuolella. Säätiedot lupaavat kyllä lunta ja sadetta loppumatkalle, mutta tänään auringossa sitä on vaikea uskoa.

Vaeltajia on vähän, ja kävelen koko ajan yksin. Tänään olin kahvilla samaan aikaan californialaisen isä-tytär-parin kanssa. Iäkäs isä kulkee jo viidettä kertaa koko caminoa Ranskan rajalta, tytär tulee mukaan lyhyiksi pätkiksi. He kulkivat maantietä, minä menin caminoa, jos vain suinkin pääsin. Liukuesteet on hyvä varuste jäällä ja lumella.

Eilen samassa Cebreiron kunnallisessa alberguessa (kuusi euroa, hinnat nousseet taas) oli lisäkseni ranskalainen pariskunta, ecuadorilainen Jose Ma ja tšekkiläinen maanviljelijä Peter. Ranskalaisia en nähnyt muuten kuin yhdellä taukopaikalla, huomasin, kun olivat jaksaneet kantaa viinipullon taukoevääksi. Ecuadorilaisen vanhemmat ovat lähteneet Galiciasta siirtolaisiksi, joten hän on tavallaan katsomassa vanhempiensa maisemia. Jose Ma ajaa pyörällä, joten emme varmaan enää tapaa.

Enkä varmaan tapaa Peteriäkään. Hänen tarinaansa kuuluu se, että hän myi maatilansa neljä vuotta sitten ja on kulkenut siitä asti caminolla. Eilen hänen caminonsa päättyi, sillä Peter sai työpaikan La Faban alberguesta.

Italainen konkari Massimo on varmaan jo suunnannut jatkamaan alkuperäistä suunnitelmaansa, joka oli caminon aloittaminen Sevillasta. Tänne hän tuli siksi, että näki televisiosta, että Frances-reitillä on lunta.

Massimon ja minun kanssani Foncebadonissa samaan aikaan olivat myös venäläiset Maksim ja Irina. Oli hauskaa puhua venäläisten kanssa espanjaa. Jos näkisin heitä vielä, saattaisin kysyä, mikä toi heidät Irkutskista Siperiasta tänne.

Majapaikasta: Tricastela, yksityinen albergue Refugio de Oribio: lämmitys, viileää aamulla, huopia tarjolla, maksullinen pesu- ja kuivauskone, keittiössä mikro, kahviautomaatti ja paljon astioita, televisio & päivän lehti, suihkussa väliovi ja koukku, johon voi ripustaa vaatteensa. Wi-fi toimii vähän pätkien. Majoituksen hinta kahdeksan euroa.

 

 

 

 

Santiago de Compostela

20130403-100254.jpg

Kuvassa Pyhä Jaakko eli Santiago katedraalin kyljessä. Aamussa ei mitään yllättävää, pientä tihkua, mustarastas, vähän juttelua muiden vaeltajien kanssa.

Kollegat kertoivat, että jos ehtii Santiagoon pyhiinvaeltajien toimistoon hakemaan Compostelansa (eli todistuksen kävelystään) ennen yhdeksää, vaeltaja mainitaan saman päivän kahdentoista messussa. Tietysti vain jos on ilmoittanut olevansa matkansa syyn olevan uskonnollinen.

Matkanteko todistetaan matkan aikana kerätyillä leimoilla. Leima päivässä riittää, paitsi heillä, jotka vaeltavat vain viimeiset sata kilometria. Sarriasta lähteneiltä edellytetään, että he keräävät kaksi leimaa päivässä. Leimojen eli sellojen kerääminen on helppoa, sillä niitä saa lähes jokaisesta baarista, kirkosta ja tietysti majapaikoista.

Jahkailuni päättyi siihen, että menin suoraan linja-autoasemalle ostamaan Kilometriko-bussilipun, jolla lähden pois täältä. On parempi päättää camino silloin kun se on parhaimmillaan.

O Cebreiro

20130328-163105.jpg

Tänään oli vuorossa neljä tuntia nousua. Lähdin Vega de Valcarcesta vasta lähempänä puolta yhdeksää, ei tainnut alitajuisesti nousu oikein houkutella.

Palvelut parantuvat caminolla jatkuvasti, tänäänkin olisi halutessaan voinut pysähtyä monta kertaa maitokahville tai kaakaolle. Juon täällä yleensä kuumaan maitoon tehtyä kaakaota, Colacaoa.

Varsinainen nousu alkaa Herreirasin jälkeen. La Fabassa pidin taukoa baarissa. Laskin sisälle harmaan märän kissan, joka heti sisään päästyään aloitti kauhean mouruamisen. La Faban jälkeen on hieman tasaisempaa, sitten noustaan seuraavaan kylään, jossa majoitusta tarjoaa Albergue Escuela on aika uudennäköisessä rakennuksessa.

Maakuntien rajalta on vielä matkaa Cebreiroon, mutta lopulta olen täällä, ylhäällä kivistä tehdyssä kylässä (kuvassa), jossa on paljon peregrinoja ja vielä enemmän turisteja. Tietääkseni ajatus uusista camino-vaelluksista on syntynyt täällä 1960-luvulla paikallisen papin mielessä. Alkujaanhan caminon historia liittyy keskiaikaan, jolloin Espanjan arabivaltaa alettiin ajaa alas. Ja sitä ennen aikaan ennen kristinuskoa, jolloin täällä on kuljettu linnunradan alla kohti länttä ja merta.

Kirkoissa, tauluissa ja patsaissa Pyhä Jaakko eli Santiago on joskus Matamoros-hahmossa eli maurien tappajana. Ehkä siksi täällä ei juuri ne muita kuin länsimaisia, valkoihoisia vaeltajia. Olen nähnyt caminolla yhden mustan ihmisen ja tavannut joskus – hyvin harvoin – joitakin vaeltajia Latinalaista Amerikasta. Aasiasta saapuu muutamia vaeltajia rikkaista maista: Japanista ja ihmeen paljon Koreasta.

20130328-201609.jpg

Illalla kiirastorstain messun jälkeen tultiin kaikki samaan baariin, myös pappi ruskeassa fransiskaanimunkin kaavussa. Tämä on aika pieni kylä.

Villar de Mazarife

20130321-135419.jpg

Taas ollaan caminolla. Lähdin aamulla Leonista ja olen nyt Villar de Mazarifessa, kohti länttä. Ensimmäinen merkittävä asia on kevät. Leonin katedraalin edessä kukkivat orvokit, istutetut, mutta silti!

Toinen asia on La Semana Santa eli pääsiäinen. Lukuisat pääsiäistapahtumien julisteet tuntuvat kilpailevan siitä, miten julmimmin voidaan esittää Kristuksen kärsimystä. Veristen julisteiden vastapainoksi näin näyteikunassa legoista tehdyn pääsiäisasetelman! Luulen, että mustat huput oli pitänyt askarrella itse, mutta vaikutti siltä, että legoissa olisi piispojakin?

Aamulla minua opastanut nainen kertoi, että pitkäperjantai on juhlien takia vapaapäivä, mutta hän ei aio mennä katsomaan La Procesioneja eli kulkueita, koska on aamutöiden vuoksi yleensä väsynyt. Kulkueita on tosin kolme kertaa vuorokaudessa. Kulkueissa siis mustiin kaapuihin ja kasvot peittäviin hiippalakkeihin sonnustautuneet ihmiset kantavat hartellaan lavoja, joissa on kuvaelmia pääsiäisviikolta. Värejä on muitakin, mutta erityisesti musta on melkoisen tehokas, varsinkin jos sattuu katsomaan kulkuetta yöaikaan.

Päivä oli pilvinen ja harmaa, en ole tiennyt, että täällä voi harmaatakin. Yleensä maa on punaista, pellot vihreitä, keltaisia tai ruskeita – mutta tänään näin paljon harmaata. Viljapellot olivat kyllä jo hyvin oraalla. Lämmintä oli tänään noin kuusi astetta, ei tuullut liikaa – nyt paistaa jo aurinko.

Ajatuksia niille, jotka suunnittelevat caminoa
Kesällä camino frances on hyvin ruuhkainen. Tänään juttelin kävellessä yhden peregrinon eli vaeltajan kanssa ja näin toisen selän, muuten olen ollut yksin eli päivä on lähes yhtä rauhallinen kuin oli joulukuussakin. Pääsiäinen tuo ruuhkia, kun espanjalaiset perheet lähtevät caminolle. Jos sää pysyy kuivana, ilma on tähän aikaan vuodesta hyvin sopiva caminolle.