Palas de Rei

image

Aamulla on klo 8.15 niin valoisaa, että näkee kulkea ilman otsalampun valoa. Kävelin Portomariniin. Minho-joessa on vesi nyt hyvin alhaalla ja korkealta sillalta näkyi alhaalla toinen silta, jota pitkin olisi kai myös päässyt yli. Tämä joki on loppumatkastaan Portugalin ja Espanjan rajajoki.

Kävin nauttimassa maitokahvia ja paahdettuja leipiä voilla & mansikkamarmeladilla. Kun lähdin jatkamaan matkaa, alkoi sataa. Sadetta riittikin koko päiväksi. En ole aikoihin ollut näin montaa tuntia vapaaehtoisesti sateessa ja tuulessa. Lämmintä oli onneksi, varmaan viitisen astetta.

Gonzarissa kuppila oli kiinni, mutta alberguen ovet auki. Pidin taukoa kahvilan katoksessa ja söin Portomarinista ostamiani eväitä: tuoretta leipää, kinkkua ja porkkanoita. Olen huomannut, että porkkananpalat ovat mukava kävelyeväs, ne eivät roisku syödessä eikä tarvitse miettiä, mihin kuoret laittaa.

Kävin katsastamassa Gonzarin kunnallisen alberguen keittiön: useita kattiloita ja asioita. Niin ne asiat muuttuu.

Minunhan ei olisi ollut mikään pakko kävellä tänne Palas de Reihin asti. Matkalla oli useita kunnallisia ja yksityisiä majapaikkoja, joista ainakin kunnalliset ovat aina auki täällä Galiciassa. Aukiolevia kahviloita en nähnyt ja loppumatkasta en enää edes halunnut pysähtyä.

Vaatteet kestivät muuten hyvin, mutta Lundhags-kengät eivät ole niin kumisaappaat kuin luulin. Jalat hölskyivät viimeiset kymmenen kilometria ja vettä oli kengissä kaadettavaksi asti. Toivottavasti saan ne kuivaksi huomiseksi, mutta eihän niissä oikein ole muuta kuivattamista kuin varret ja pohjalliset. Olisin tietysti voinut vaihtaa toiset sukat matkalla, mutta sitten minulla olisi ollut tuplasti märkiä sukkia.

Yksi ukko tienposkessa aamupäivällä, kun ei vielä tullut paljon vettä, sanoi, että huomenna on pahempi sää. Mitähän se tarkoittaa? Räntää? Oikeaa myrskyä?

Mainokset

Foncebadón

 

FoncebadonSaavuin Rabanal del Caminon kylään yhden aikoihin ja minulla oli mielestäni kolme vaihtoehtoa

1) jaada Rabanaliin, seurustella, lueskella, syoda ja nukkua.

2) jatkaa matkaa ylamakeen Foncebadóniin. Nyt paistaa aurinko, mutta huomisesta saasta ei tieda. Millaista ylamaki olisi esimerkiksi tuiskussa tai rankkasateessa? Foncedabónin jalkeen on vain kaksi kilometria Rautaristille, caminon korkeimpaan kohtaan, jonka jalkeen seuraavat paivat ovat tasaista ja alamakea.

3) jatkaa matkaa ylamakeen Foncebadóniin, mutta huomata, etta siella ovatkin kaikki majapaikat kiinni ja palata omia jalkia takaisin Rabanaliin, koska eteenpain seuraava majapaikka El Acebo on liian kaukana eika ole mitaan takeita senkaan aukolosta.

Mita tein? Olen nyt lumisessa Foncebadónissa, kylan ainoassa aukiolevassa alberguessa. Kaikki muut olivat kiinni, yhdessa jopa luki kyltissa, etta se on auki, mutta sisalla lammitysta hoitava tytto (kirves! ja kasa halkoja heti ovensuussa) sanoi pahoitellen, etta seka majapaikka etta ravintola ovat kiinni tanaan. Onneksi Monte Irago oli auki, taalla saa myos ruokaa seitsemalta illalla. Sisalla on mittarin mukaan neljatoista astetta, joten kavinkin ulkona auringonpaisteessa lukemassa kirjaa talon seinustalla. Minun lisaksi takapihalla piipahti musta vuohi, vaalea pienempi vuohi, harmaavalkea mouruava kollikissa, valtavan iso vaalea koira ja pienempi koira. Miten niin hiljainen kyla?

Foncebadon on yksi naista pohjoisespanjalaisista kylista, joissa on keskiajalla ollut hyvinkin vilkasta caminon takia. Taalla on vaikuttanut erakko Guacelmo, joka rakenteli kaikenlaista vaeltajien avuksi, kuten sairaalan. Han pisti myos pystyyn Rautaristin (Cruz de Ferro) vanhan roomalaisen alttarin paikalle. Roomalaiset palvoivat taalla Mercuriusta, eikos se ollut myos aika sopivasti matkaatekevien jumala?

Sitten kyla tyhjeni. Kai nama tyhjenivat samalla tavalla kuin Suomessa: kun tie saatiin, ihmiset lahtivat. Taalla ei 1980-luvulla asunut kuin joku aiti poikansa kanssa. Nyt tanne on caminon uuden suosion myota tullut monta majapaikkaa, kauppa, keskiaikainen ravintola – kyla siis elaa taas, ainakin jos ei ole talvi ja lunta maassa.

Arzúa

20130401-171529.jpg

Jokaisena aamuna olen nähnyt mustarastaan. Sattumaa varmaan, mutta tuntuu mukavalta aamutervehdykseltä.

Jos kivi menee kenkään, ota se heti pois! Minä en tehnyt niin. Pysähdyin kolme kertaa ja otin kaksi kertaa kengänkin jalasta, mutta siellä se pieni kivi vain hiersi jossain sukan saumassa puolen tunnin verran ja rikkoi nahan nilkasta. Sattui sitten aika pahasti, joten laitoin nirhamaan compeed-rakkolaastarin. Heti helpotti ja eipä ollut se laastari turhaan mukana.

En kanna rinkassani kovin suuria lääkemääriä, sillä apteekkeja on kaikissa vähänkään isommissa kylissä. Esimerkiksi 150 asukkaan Villares de Órbigossa on oma apteekki! Luulen, että se tulee suurimmaksi osaksi toimeen lääkitsemällä vaivaisia vaeltajia.

Olen tämän yön Arzúan pikkukaupungissa, josta on vajaat 40 kilometria Santiagoon. Jos jostain syystä jatkaisin Finisterreen meren rannalle, kilometrejä olisi yhteensä jäljellä 130. Takana kilometrejä on jonkin verran yli 270.

On jo pääsiäismaanantai ja minulla on mennyt Semana Santan loppupuoli vähän ohi. Eilen olisi ollut messu seitsemältä, mutta koska ”siellä ei kuulema tapahdu mitään erikoista”, jätin kirkon väliin. Kävin A Forxa -ravintolassa syömässä äyriäis-kalakeittoa ja pariloitua lohta. Erinomainen iltaruoka yhdeksällä eurolla. Juomat, leivät ja jälkiruuat kuuluvat hintaan, kun täällä ollaan.

Sääkatsaus: aurinkoa, ukkosta, sadetta, jopa pieniä rakeita. Kannattaa varautua kaikkeen.

Muita viisauksia niille, jotka suunnittelevat caminoa:
– Pikkupyykin saa kuivemmaksi, jos sitä kiertää pyyhkeen sisällä.
– S-koukkuja mukaan. Täällä nukutaan pääasiassa kerrossängyissä ja S-koukuilla on helppo ripustaa tavaroitaan roikkumaan yläsängyn reunasta. Takki, housut ja rinkansuojus voivat jopa kuivua, kun eivät ole lattialla.
– Vaikka sataa, pitäisi muistaa juoda tarpeeksi.
– Läpinäkyvällä ilmastointiteipillä ja nippusiteillä saa paikattua monet asiat.
– Sählypallo ei paina mitään, mutta sillä voi antaa itselleen iltaisin jalkapohjahierontaa.

Ferreiros

20130330-200633.jpg

Samosista lähtiessä voi valita kulkeeko lyhyemmin maantien reunaa vai lähteekö kylätielle. Lähdin ylämäkeen kylätielle, vaikka Suunnon rannekompassi näytti, että suunta on nyt kohti itää, eikä länttä, kuten yleensä. Kolme tuntia satoi vettä, näin pari vahtikoiraa, kaksi pientä lehmälaumaa, kuusi hevosta, soman mustan pihavuohen ja reissun ensimmäisen mehiläisen.

Sarriassa tein hankintoja eli kiertelin kaupoissa. Löysin uuden laturin, mutta kävelysauvoihin ei saanut uusia asfalttitassuja, vaikka useammasta paikasta kyselin. Niitä ei taideta tuntea täällä.

Aurinko alkoi paistaa ja oli mukava kierrellä, kun olin jättänyt rinkkani yhden kahvilan tiskin viereen vahdittavaksi. Linja-autoaseman etsiminen oli hukkareissu, sillä en saanut lippuja Santiagosta Madridiin. Itse asiassa asemalla ei siihen aikaan myyty mitään lippuja millekään firmalle.

Kun sade oli viimein loppunut, oli todella kiva lähteä taas caminolle. Mietin taas, miten camino vaikuttaa näihin pieniin kyliin. Esimerkiksi Barbadelossa on kylään tullut kauppa, uusi majapaikka – ja ruokaakin on tarjolla. Entinen albergue on nykyään La casa del Carmen.

Päätin viimein pysähtyä Ferreirosiin. Uusi albergue oli kokonaan varattu jollekin ryhmälle, mutta kunnalliseen mahtui hyvin. Pian jälkeeni tuli korealainen nuori nainen, jonka kanssa lähdimme yhdessä syömään paikalliseen Casa Cruceiroon.

Sarria

Triacasteiassa satoi vettä koko yon. Aamulla sade tuntui hieman tyyntyvän, mutta ”ostin” (otin ja jätin maksun) alberguesta yhden ison mustan jätesäkin. Pakkasin sen varmuudeksi mukaan, jos tarvitsen lisärinkansuojusta, säärystimiä, hanskojensuojaa tms.

Genovalainen mies ja korealainen poika ovat yopyneet samassa alberguessa, muita meitä ole ollutkaan. He ovat unisina aamutupakalla kun lähden. Sovimme, että Sarriassa on nähdään, pidemmälle ei mennä.

Sade loppuu melkein heti. Camino kulkee vihreässä metsässä. San Xilin kylän kohdalla alkaa sumu. On kuin pilvet olisivat pudonneet laaksoihin. Alto de Riocabo -harjun maisemapaikalta ei näe mihinkään kahtakymmentä metriä kauemmas.

Muutamalla pellolla on lihakarjaa syomässä. Karjat eivät ole isoja, vain kymmenkunnan naudan laumoja. Rengasnenä-sonnit ovat lihaksikkaita järkäleitä.

Purelassa on tuttu baari auki. Tilaan colacao-kaakaon, se maksaa kekseineen 1,50. Baarissa on vain yksi toinen asiakas, poytään varmaan jo 80-luvulla kiinnikasvanut vanha mies viinilasinsa kanssa. Mitenhän nämä baarit talviaikaan oikein pärjäävät? Kesken pohdinnan neljä ranskalaista tulee sisään, morjestamme iloisesti. Sarriaan? Ei pidemmälle! Vanhemmat miehet tilaavat keittoa ruuaksi, mutta nuori tytto kaivaa oman patonkinsa ja tonnikalapurkit poydälle.

Calvorin kyläänkin on tullut uusi albergue. Näyttää auringontuoleineen mukavalta kesäpaikalta.

Ennen Sarriaa kannattaa pysähtyä turisti-infossa. Neuvoja saa kaikkiin tarpeisiin. Olisin saanut jopa Santiagon kartan, mutta en jaksa sitä täältä asti kantaa. Onhan matkaa vielä 115 kilometria.

Carrion de los Condes

Plato combinado (Carrion de los Condes)

Tänään oli mukava päivä. Tuuli alkoi helpottaa (siita paikallisten säätietojen ilmoittamasta peräti) 36 m/s-vauhdista, Suomi on itsenäinen ja meillä täällä caminolla oli onneksi sopivasti pysähdyspaikkoja. Boadillasta viiden kilometrin päässä tuli vastaan se Fromista, jossa tuolla aiemmissa kommenteissa varoiteltiin. Fromistassa oli aukinainen baari ja pääsin nauttimaan matkan matkan toisen colacao-kaakaon. Vasta toisen ja jo neljäs päivä. Ei sen puoleen, punaviiniäkin olen saanut vasta kaksi lasillista Castrojerizissa.

Mitä täällä siis syodään? Ensinnäkin kello on nyt neljä iltapäivällä eli jos nyt tulet kylään ja haluat syomään – ei saata onnistua. Fromistasta tarttui oikealle sivustalle Jose Mallorcalta ja kun keskustelu oli suppeahkoa, kävelimme kai aika rivakasti. Saavuimme Carrioniin jo kahdelta, minä jätin miehen Espiritu Santo -nunnien alberguen hellään huomaan ja menin ensimmäiseen baariin, joka oli auki.

Tilasin Platos Combinados -listalta numero ykkosen eli possua, ranskalaisia, paistettua kanamunaa ja salaattia. Lomo a la plancha, patatas fritas, huevos fritos y ensalada. Lisäksi punaviiniä (tinto) ja gaseosaa, jota on niin mukava sekoittaa vähän ”huonompaan” viiniin. Omena (la manzana, la fruta del tiempo) jälkiruuaksi.

Tällainen mainio ruoka – jos lukijoiden joukkoon sattuu joku Kiloklubi-Patrikin ystävä, ota huomioon, että aivan kerrassaan joudun syomään, mitä tahdon, koska kulutan paljon energiaa – maksoi yhteensä 14.70.

Paljon käytännollisempää täällä on syodä ”Menu del Dia” tai ”Menu del Peregrino”. Alle kympin menuhun kuuluu leivän ja viinin lisäksi 1) alkupala, joka voi olla vaikka spagettia, tonnikalasalaattia (ensalada mixta), lentejas (linssejä), mitä milloinkin 2) pääruoka, joka voi olla vasikkaa (ternera), turskaa (merluza), taimenta (trucha), sikaa (cerdo / lomo) yms ja 3) jälkiruoka (postre), joka on yleensä minulle se vaikein. Tarjoilija tulee viereen ja selittää ystävällisesti, että heillä on jälkiruokana cafeinfusióndementaarrozsonleche
flantartadequesoheladodelimonyfrutadetiempo.

Nappaapa sieltä sitten jotakin muuta kuin se tuttu karamellivanukas (flan) tai jäätelo (helado).

Aamulla baarissa voi tilata kahvin (cafe con leche)/kaakaon tms. Sen kanssa voi nauttia churroja (pikkumunkkeja), tostadas con mantequilla y mermelada (paahtoleipää) tai pelkkää leipää (pan). Voileipiä (bocadillos) saa yleensä vaikka millä täytteillä. Suosikkini on bocadillo de tortilla (sämpylä perunamunakkaalla).

Lounasta saa ehkä neljään asti. Sitten alkaa siesta ja seuraavan kerran evästä kannattaa yrittää kysellä ehkä seitsemältä-kahdeksalta. Paikallisten mielestä syomään mennään yhdeksältä ja myohemmin.

Illalla koittaa tapas- tai racionaika. Silloin minusta tuntuu, että on paras katsoa, mitä tiskillä on tarjolla ja nauttia sitä. Lampaanjuustoa (quiso de oveja), katkarapuja (gambas a la plancha), kinkkua (jamon) etc.

Mutta parhaat ystävät, mikä on paras tapa säilyttää leipä huomiseksi? En saanut baarista mitään paperipussia, kun ostin leipää mukaanotettavaksi (pan para llevar) ja leivän pitäisi riittää huomiseksi, kun edessä se seitsemäntoista kilometrin taival.

Jos joku ihmettelee aiempien päivien kommenttien viittauksia, niin tässä pappilan munnon lokakuinen, erinomainen camino-kuvaus:

http://pappilan.mummo.vuodatus.net/

Ja tässä Edithin Camino de Santiago -matkapäiväkirjat ja -kuvat:

http://personal.inet.fi/cool/edith/santiago.htm