Monte do Gozo

20130402-173814.jpg

Aamun vesisade kirkastui auringoksi. Muistaako tässä päivästä sateen vai auringon?

Kun kyselee caminon säästä vaeltajilta, jotka ovat kävelleet nyt maaliskuussa Ranskan rajalta tänne Santiagon porteille, saa aivan erilaisia vastauksia. Brasilialainen poika, joka ei ollut koskaan ennen edes nähnyt lunta, sanoi ettei hän ole koskaan ollut missään näin kylmässä paikassa. Walesilainen nainen sanoi, että joka päivä hän on kastunut sateessa kuukauden ajan. Saman matkan kulkeneen irlantilaiset miehen mielestä sää on ollut lähes erinomainen: ”Vettä satoi, mutta olin silloin aina jossain baarissa.”

Olen nyt Monte do Gozolla, viiden-kuuden kilometrin päässä Santiagosta. Laitoin pyykit koneeseen, makuupussin pussilakanaa myöten – ja istun ainoan aukiolevan kahvilan terassilla iPadin ja kirjan kanssa. Tämä on valtava kompleksi, majoitustiloja olisi sadoille, mutta turhaan. Espanjalainen Jago kertoi, että nykyään tänne majoitetaan opiskelijoita.

Täällä on aina yhtä hiljaista, sillä juuri kukaan ei pysähdy näin lähelle ”määränpäätä”, mikä se sitten kenellekin on. Minä mietin vielä, kävelisinkö kolme päivää lisää Finisterreen merelle. Toisaalta: säätiedotus lupaa sadetta sunnuntaille asti. Toisaalta: odottaahan se Finisterre siellä seuraavaa vaellusta.

Kuva on otettu naisvaeltajan patsaasta Monte do Gozon keskusaukiolla, yleensä vaeltajat ovat patsaissa tai maalauksissa munkinkaapuisia partaisia miehiä.

Niille, jotka suunnittelevat caminoa, muutama sana tekniikasta:
– Lähes joka baarissa, kahvilassa ja ravintolassa on wi-fi asiakkaiden käytössä. Samoin monissa yksityisissä majapaikoissa.
– Latasin iPad Miniin kartat, oppaat ja muuta luettavaa. Käytän tätä myös päiväkirjana, kamerana ja yhteydenpitoon. FaceTime toimii hyvin, Skype ei niinkään.
– Jos tarvitsee paikallisen liittymän, kioskeissa myydään 19 euron puhelimia, joihin voi ladata lisää puheaikaa. En tunne systeemiä tarkemmin.
– Ruuhkaisempaan aikaan kannattanee ottaa mukaan pistorasiaan laitettava haaroituspistotulppa (vai mikä sen nimi on?), jolla virtaa saa jaettua useampaan laitteeseen

Mainokset

Arzúa

20130401-171529.jpg

Jokaisena aamuna olen nähnyt mustarastaan. Sattumaa varmaan, mutta tuntuu mukavalta aamutervehdykseltä.

Jos kivi menee kenkään, ota se heti pois! Minä en tehnyt niin. Pysähdyin kolme kertaa ja otin kaksi kertaa kengänkin jalasta, mutta siellä se pieni kivi vain hiersi jossain sukan saumassa puolen tunnin verran ja rikkoi nahan nilkasta. Sattui sitten aika pahasti, joten laitoin nirhamaan compeed-rakkolaastarin. Heti helpotti ja eipä ollut se laastari turhaan mukana.

En kanna rinkassani kovin suuria lääkemääriä, sillä apteekkeja on kaikissa vähänkään isommissa kylissä. Esimerkiksi 150 asukkaan Villares de Órbigossa on oma apteekki! Luulen, että se tulee suurimmaksi osaksi toimeen lääkitsemällä vaivaisia vaeltajia.

Olen tämän yön Arzúan pikkukaupungissa, josta on vajaat 40 kilometria Santiagoon. Jos jostain syystä jatkaisin Finisterreen meren rannalle, kilometrejä olisi yhteensä jäljellä 130. Takana kilometrejä on jonkin verran yli 270.

On jo pääsiäismaanantai ja minulla on mennyt Semana Santan loppupuoli vähän ohi. Eilen olisi ollut messu seitsemältä, mutta koska ”siellä ei kuulema tapahdu mitään erikoista”, jätin kirkon väliin. Kävin A Forxa -ravintolassa syömässä äyriäis-kalakeittoa ja pariloitua lohta. Erinomainen iltaruoka yhdeksällä eurolla. Juomat, leivät ja jälkiruuat kuuluvat hintaan, kun täällä ollaan.

Sääkatsaus: aurinkoa, ukkosta, sadetta, jopa pieniä rakeita. Kannattaa varautua kaikkeen.

Muita viisauksia niille, jotka suunnittelevat caminoa:
– Pikkupyykin saa kuivemmaksi, jos sitä kiertää pyyhkeen sisällä.
– S-koukkuja mukaan. Täällä nukutaan pääasiassa kerrossängyissä ja S-koukuilla on helppo ripustaa tavaroitaan roikkumaan yläsängyn reunasta. Takki, housut ja rinkansuojus voivat jopa kuivua, kun eivät ole lattialla.
– Vaikka sataa, pitäisi muistaa juoda tarpeeksi.
– Läpinäkyvällä ilmastointiteipillä ja nippusiteillä saa paikattua monet asiat.
– Sählypallo ei paina mitään, mutta sillä voi antaa itselleen iltaisin jalkapohjahierontaa.

Palas de Rei

20130331-203658.jpg

Ensimmäinen pilvetön aamu. Kun lähdin Ferreirosista, näin ensimmäistä kertaa kuun taivaalla. Kellojenpyörityksen ansiosta aurinko nousi vasta 8.39, mutta jatkoi sitten paistamista pitkin päivää. Välillä nousi äkillisiä sateita.

Portomarinissa rakennettiin fiestaa (kuvassa). Ymmärtääkseni fiestan yksi aihe oli paikallinen ”palava viina” aguardiente de orujo eli augardente, joten markkinatouhun keskellä, parhaalla paikalla olivat viinapannujen teltat. Lehden mukaan tätä vahvaa viinaa oli valmistettu 500 litraa, onkos se nyt paljon?

Tänään aurinkosäässä caminolla oli pikkureppulaisia ja jopa yksi odotettu espanjalainen perhe pääsiäiskävelyllä. Selvähän se, että tuskin kukaan olisi viime viikon sateeseen tuonut mummoaan kävelemään.

Kesken kaiken törmäsin Susaniin Kaliforniasta. Amerikankieltä, valkoisia hampaita ja blondattua hiusta pyöri ympärillä, kun minut katsastettiin ja todettiin sopivaksi dokumenttiin. Tien vierellä keltaisessa rypsipellossa seisoi kuvaaja-Herman kahden canoninsa kanssa tallentamassa meitä videolle ja still-kuviksi.

Naputtelin osoitteeni Susanin blackberryyn, ehkä hän joskus kertoo, onnistuiko dokkari.

Tänään tuli matkaa lähes 34 kilometria, joten päätin tulla Palas de Rein ainoaan hotelliin yöksi nukkumaan rauhalliset yöunet. Vaikka paikalle tarjoavat kilpailua ainoastaan kympin hintaiset alberguet, palvelu on lähes uskomatonta. Äsken kun nousi ukkosmyrsky, vastaanottovirkailija kiersi tämän pienen kylän muutaman ruokapaikan ja toi hotellin asiakkaille sateenvarjoja.

Ferreiros

20130330-200633.jpg

Samosista lähtiessä voi valita kulkeeko lyhyemmin maantien reunaa vai lähteekö kylätielle. Lähdin ylämäkeen kylätielle, vaikka Suunnon rannekompassi näytti, että suunta on nyt kohti itää, eikä länttä, kuten yleensä. Kolme tuntia satoi vettä, näin pari vahtikoiraa, kaksi pientä lehmälaumaa, kuusi hevosta, soman mustan pihavuohen ja reissun ensimmäisen mehiläisen.

Sarriassa tein hankintoja eli kiertelin kaupoissa. Löysin uuden laturin, mutta kävelysauvoihin ei saanut uusia asfalttitassuja, vaikka useammasta paikasta kyselin. Niitä ei taideta tuntea täällä.

Aurinko alkoi paistaa ja oli mukava kierrellä, kun olin jättänyt rinkkani yhden kahvilan tiskin viereen vahdittavaksi. Linja-autoaseman etsiminen oli hukkareissu, sillä en saanut lippuja Santiagosta Madridiin. Itse asiassa asemalla ei siihen aikaan myyty mitään lippuja millekään firmalle.

Kun sade oli viimein loppunut, oli todella kiva lähteä taas caminolle. Mietin taas, miten camino vaikuttaa näihin pieniin kyliin. Esimerkiksi Barbadelossa on kylään tullut kauppa, uusi majapaikka – ja ruokaakin on tarjolla. Entinen albergue on nykyään La casa del Carmen.

Päätin viimein pysähtyä Ferreirosiin. Uusi albergue oli kokonaan varattu jollekin ryhmälle, mutta kunnalliseen mahtui hyvin. Pian jälkeeni tuli korealainen nuori nainen, jonka kanssa lähdimme yhdessä syömään paikalliseen Casa Cruceiroon.

O Cebreiro

20130328-163105.jpg

Tänään oli vuorossa neljä tuntia nousua. Lähdin Vega de Valcarcesta vasta lähempänä puolta yhdeksää, ei tainnut alitajuisesti nousu oikein houkutella.

Palvelut parantuvat caminolla jatkuvasti, tänäänkin olisi halutessaan voinut pysähtyä monta kertaa maitokahville tai kaakaolle. Juon täällä yleensä kuumaan maitoon tehtyä kaakaota, Colacaoa.

Varsinainen nousu alkaa Herreirasin jälkeen. La Fabassa pidin taukoa baarissa. Laskin sisälle harmaan märän kissan, joka heti sisään päästyään aloitti kauhean mouruamisen. La Faban jälkeen on hieman tasaisempaa, sitten noustaan seuraavaan kylään, jossa majoitusta tarjoaa Albergue Escuela on aika uudennäköisessä rakennuksessa.

Maakuntien rajalta on vielä matkaa Cebreiroon, mutta lopulta olen täällä, ylhäällä kivistä tehdyssä kylässä (kuvassa), jossa on paljon peregrinoja ja vielä enemmän turisteja. Tietääkseni ajatus uusista camino-vaelluksista on syntynyt täällä 1960-luvulla paikallisen papin mielessä. Alkujaanhan caminon historia liittyy keskiaikaan, jolloin Espanjan arabivaltaa alettiin ajaa alas. Ja sitä ennen aikaan ennen kristinuskoa, jolloin täällä on kuljettu linnunradan alla kohti länttä ja merta.

Kirkoissa, tauluissa ja patsaissa Pyhä Jaakko eli Santiago on joskus Matamoros-hahmossa eli maurien tappajana. Ehkä siksi täällä ei juuri ne muita kuin länsimaisia, valkoihoisia vaeltajia. Olen nähnyt caminolla yhden mustan ihmisen ja tavannut joskus – hyvin harvoin – joitakin vaeltajia Latinalaista Amerikasta. Aasiasta saapuu muutamia vaeltajia rikkaista maista: Japanista ja ihmeen paljon Koreasta.

20130328-201609.jpg

Illalla kiirastorstain messun jälkeen tultiin kaikki samaan baariin, myös pappi ruskeassa fransiskaanimunkin kaavussa. Tämä on aika pieni kylä.

Villafranca del Bierzo

20130326-200832.jpg

Hyväntuulinen kävelypäivä takana. Päätin jo eilen, että tänään en katsele kelloa enkä kartasta kilometreja. Nyt loppui suorittaminen!

Aamu alkoikin hienosti: kirsikat ovat kukassa ja Ponteferradasta lähtiessä kukkien tuoksu oli suorastaan huumaavaa.

Ensin oli kuivaa, matka kulki kylästä kylään, välillä kiertelimme vähän viinipeltojen reunoilla. Iltapäivällä alkoi tihuuttaa, mutta ei sekään haitannut. Varsinaista sadetta ei tullut. Pierosissa olisi ollut uusi albergue, joka mainosti kasvisruokiaan.

Pidin pitkiä kahvittelutaukoja, eihän ilman kelloa ole kiire mihinkään. Voi kävellä yksin, mutta kun pysähtelee, alkaa nähdä muitakin. Camponarayan kohdalla oli jo paljon peregrinoja: edessä ja takana kulki punaisia, keltaisia, mustia sadeviittoja ja rinkansuojuksia.

Pitkän pätkän kuljin ensimmäistä päiväänsä vaeltavan irlantilaisen Reginan kanssa. Hän oli kiireessä unohtanut kävelysauvansa kotiin, joten jaoimme exel-porkkani muutamaksi tunniksi. Regina oli eilen tavannut saksalaisen, joka oli täällä toteuttamassa Hape Kerkelingin kirjan innoittamaa huumoricaminoa: olutta aamulla, viiniä päivällä ja illalla – sitten sitä vasta otetaankin. Kirjan julkaisemisesta on jo vuosia, mutta vielä näitä lukutaitoisia riittää.

El Acebo

20130324-174507.jpg

Caminon mukavimmat maisemat tällä välillä. Sää sen sijaan ei suosinut: aamun sumu muuttui vähitellen tihkusateeksi ja kun ylemmäs vuorille noustiin, se muuttui rännäksi, pikkurakeiksi ja viimein lumeksi. Lumi oli kivoin vaihtoehto.

Kävely sujui kuitenkin hyvin, sillä kun välillä tuuli ja oli kuivempaa, kamppeet kuivuivat nopeasti. Sekä Haglöfsin kuorihousut että Patagonian kuoritakki olivat oikein tähän säähän sopivia. Huomenna laskeudutaan alas laaksoihin, saas nähdä, pitävätkö säätiedot alavilla mailla paremmin paikkansa kuin mäillä.

Tapasin tänään kaikenlaisia ihmisiä, muun muuassa kaksi takaisinkävelijää. Ei riitä, että kävelee Santiagoon tai Finisterreen, vaan osa haluaa kävellä myös takaisin, niinhän sitä ennen ihmisten oli pakko tehdä – ei pyhiinvaelluksilta ollut kyytiä kotiin, vaan jalan oli tehtävä matka kumpaankin suuntaan.

Olen ottanut taktiikaksi puhua kaikkien kanssa, vaikka siinä ei ehkä ole mitään uutta.

Ajatuksia niille, jotka suunnittelevat caminoa:
Slmäiln eilen camino-ohjeita, niissä kehotettiin suunnittelemaan matkaa etukäteen. Eihän suunnitelmia ole pakko noudattaa – tämä on vähän kuin intereillausta eli suunnitelmia saa muuttaa vapaasti – mutta jonkinlainen perehtyminen reittiin voi olla hyväksi. Reittisuunnittelun opas:
http://www.godesalco.com/plan/frances

Murias de Rechivaldo

20130323-164916.jpg

Päivän lehdessä Espanjan päävalmentaja taivastelee tasapeliä mahdottomaksi! Jalkapallo on suurta, mutta pääsiäinen on vielä suurempaa. Leonin (maakunnan keskuspaikka) lehdessä oli kolme sivua eilisestä Espanja-Suomi-pelistä, mutta seitsemän sivua pääsiäisestä: karttoja kulkueista, kuvia siitä, miten naisten kulkue aloitti ensimmäisenä kierroksensa jne.

Päivä oli pilvinen, vähän ripsi vettä, mutta lopulta oli taas aurinkoista. Kävelin yksin ja tapasin ainoastaan Davidin, tutun mehunjakelijan. Hän kiersi aamulla siivoamassa caminoa, mutta koska on vähän peregrinoja, ei Davidin roskapussiinkaan kertynyt juuri mitään. Tapasimme myöhemmin hänen mehupisteellään. Jos mahdollista, asumus oli vielä huonommassa kunnossa kuin ennen. Onneksi talvi alkaa olla ohi.
Kun kuvasin Davidin joulukussa 2009, hän oli vielä pitkätukkainen:
https://talvicamino.wordpress.com/2009/12/11/astorga/

En jäänyt Astorgaan, vaan kävelin muutaman kilometrin verran siitä ohi. Kaupungin kaduilla oli poliisin pyyntöjä siirtää autot pois huomisiltana, tänään on ”vain” konsertti, mutta huomenna taas Astorgassa kuljettaisiin piippalakit päässä. Astorgan pääsiäiskuvia 2007 näet tästä linkistä
http://koti.mbnet.fi/edith/santi07_1.html

Muriasissa on monta baaria ja monta mahdollisuutta majoittua, mutta täällä ei ole kauppaa. Vitsailin yhdelle nuorelle saksalaiselle, joka tuntuu asuvan täällä, että olen tainnut jo nähdä kylän kaikki nähtävyydet, kun olen nähnyt kirkon ja ruskeat kanat. Poika oli heti huumorissa mukana ja kehotti käymään vanhan kylän raunioilla joen takana, siellä saattaisi olla valkoisiakin kanoja.

Ajatuksia niille, jotka suunnittelevat caminoa:
Jos vain ehtii, kannattaa opiskella vähän kieltä. Vaikka aamiaisbaarin tiskillä ei ole muutama pulla vitriinissä, voi kysyä ”Hay tostadas?” (Onko paahtoleipää?) ja hyvin todennäkäisesti kohta saa nauttia ylileivän leikattua paahdettua leivänpalasta voin ja marmeladin kera.

Villares de Órbigo

20130322-141017.jpg

Villares de Órbigossa albergueta eli majapaikkaa (kuvassa oikealla) pitävät Belen ja Pablo. Heillä on remontti päällä, mutta remontoidut osat taloa ovat todella siistejä ja moderneja. Saas nähdä, miten yöllä pärjätään: Belen näytti, missä heillä on huopia, sillä ”ei me täällä koko taloa lämmitetä”.

Jos eilen kylä oli sympaattinen, niin on tämäkin. Täällä on majapaikka, kauppa ja baari – mitäs siitä muuta tarvitaan. Kaupan täti kertoi, että siestan jälkeen putiikki on auki aina kahdeksaan asti. Baarin pitäjä kysyi, mistä olen ja alkoi heti puhua illan jalkapallomatsista Espanja-Suomi. En ymmärtänyt juuri mitään, mutta arvelin, että on järkevää sanoa jotain sen tapaista, että ”illasta tulee katastrofi Suomelle” – jolloin setä alkoi selittää, että ”onhan teillä siellä paljon hyvääkin kuten education eli koulutus”. Kiitos vaan sedälle empatiasta, mutta heh, pisatuloksilla ei pitkälle pötkitä jalkapallossa maailmanmestaria vastaan.

Tässäkin baarissa mainostetaan, että myynnissä on limonadaa – joka ei ole limsaa, vaan jokin punaviinisekoitus, jota kurmitaan pääsiäisenä. Pääsiäisenä 2007 joku saksalainen mies varoitteli, että kyseinen juoma voi viedä jalat alta.

Ulkona paistaa aurinko, joten taidan pian luopua maksuttoman wi-fin palveluista. Illalla tulen ehkä takaisin tänne Piris-baariin katsomaan peliä.

Ajatuksia niille, jotka suunnittelevat caminoa:
Vaikeinta caminolla on pysähtyminen. Ensimmäiset päivät kannattaisi ottaa ylivarovaisesti, sillä liian moni saanut rakkoja tai muuten kipeyttänyt jalkansa, kun ahnehtii kilometreja alussa liikaa. Minun oli melkoisen vaikeaa pysähtyä nyt tänne, kun Astorgaan olisi vain muutama tunti lisää. Tie vie ja vaikeaa on pysähtyä.

Villar de Mazarife

20130321-135419.jpg

Taas ollaan caminolla. Lähdin aamulla Leonista ja olen nyt Villar de Mazarifessa, kohti länttä. Ensimmäinen merkittävä asia on kevät. Leonin katedraalin edessä kukkivat orvokit, istutetut, mutta silti!

Toinen asia on La Semana Santa eli pääsiäinen. Lukuisat pääsiäistapahtumien julisteet tuntuvat kilpailevan siitä, miten julmimmin voidaan esittää Kristuksen kärsimystä. Veristen julisteiden vastapainoksi näin näyteikunassa legoista tehdyn pääsiäisasetelman! Luulen, että mustat huput oli pitänyt askarrella itse, mutta vaikutti siltä, että legoissa olisi piispojakin?

Aamulla minua opastanut nainen kertoi, että pitkäperjantai on juhlien takia vapaapäivä, mutta hän ei aio mennä katsomaan La Procesioneja eli kulkueita, koska on aamutöiden vuoksi yleensä väsynyt. Kulkueita on tosin kolme kertaa vuorokaudessa. Kulkueissa siis mustiin kaapuihin ja kasvot peittäviin hiippalakkeihin sonnustautuneet ihmiset kantavat hartellaan lavoja, joissa on kuvaelmia pääsiäisviikolta. Värejä on muitakin, mutta erityisesti musta on melkoisen tehokas, varsinkin jos sattuu katsomaan kulkuetta yöaikaan.

Päivä oli pilvinen ja harmaa, en ole tiennyt, että täällä voi harmaatakin. Yleensä maa on punaista, pellot vihreitä, keltaisia tai ruskeita – mutta tänään näin paljon harmaata. Viljapellot olivat kyllä jo hyvin oraalla. Lämmintä oli tänään noin kuusi astetta, ei tuullut liikaa – nyt paistaa jo aurinko.

Ajatuksia niille, jotka suunnittelevat caminoa
Kesällä camino frances on hyvin ruuhkainen. Tänään juttelin kävellessä yhden peregrinon eli vaeltajan kanssa ja näin toisen selän, muuten olen ollut yksin eli päivä on lähes yhtä rauhallinen kuin oli joulukuussakin. Pääsiäinen tuo ruuhkia, kun espanjalaiset perheet lähtevät caminolle. Jos sää pysyy kuivana, ilma on tähän aikaan vuodesta hyvin sopiva caminolle.