Pyhiinvaeltajien messu Santiagon katedraalissa.
Toivottavasti viimeinen kylma suihku – no vaikka esimerkiksi tassa joulukuussa. Lahdin Montelta mieli taynna suunnitelmia. Ensin viimeiset viisi kilometria Santiagoon, sitten kahvilaan katsomaan El Gordo -arvontaa. Ystavallinen kaupan tati kertoi minulle eilen, etta arvonta alkaa jo kahdeksalta, mutta kestaa monta tuntia. Kahdeltatoista on pyhiinvaeltajien messu. Jos sataa, voin viettaa iltapaivan museossa, taalla on Alvaro Sizan suunnittelema CGAC-museo, jossa pitaisi olla modernia taidetta. Lentokentalle voisin lahtea ehka seitsemalta illalla. Sielta alkaa matka kohti kotia.
Eilen minua varoiteltiin sinitakkisesta huijarista, joka on varastanut joidenkin vaeltajien rahat. Saavuin kaupunkiin valppaana. Hannes Stohrin episodielokuvassa One day in Europe (Galatasaray-Depor) pyhiinvaeltaja pyytaa hyvauskoisena ohikulkijaa ottamaan itsestaan viimeisen vaelluskuvan katedraalin edessa. Minkaanlaisia huijareita ei onneksi nakynyt, kuvatkin otin itse itselaukaisulla.
Santiago on sateinen. Katedraalin luona opiskelijaryhmat vaistavat, kun nakevat vaeltajan. Ei tama nyt niin mystista ole!
Kahdentoista messussa on kolmisenkymmenta ihmisista, ja meita vaeltajia vain nelja. Kun ihmisia on nain vahan, katedraali nayttaa paljon pienemmalta. Seremonia hoidetaan talviaikaan vaatimattomasti kahdella papilla ja kahdella nunnalla. Botafumeira-suitsutusastiaan ei kosketa. Pappi yhdistaa puheessaan kauniisti Marian odotuksen ja pyhiinvaeltajan matkan tayttymyksen. Millaista on toivoa ja odottaa? Puhuja toivoi, etta toimisimme niin, etta maailmasta tulisi parempi paikka myos koyhille ja heikommille.
El Gordo? Paavoitto meni numerolle 78294 Madridiin.
Talvicaminon blogi 
Onneksi olkoon pitkän vaelluksen loppuun suorittamisesta!
Oliko Sinulla askelmittari, että tiedät montako askelta otit?
Olet nyt taas yhtä kokemusta rikkaampi!
Enää muutama tunti ja lähdet lentämään kotimaahan.
Oikein turvallista matkaa!
Tervetuloa Jouluiseen Suomeen!
Pappilan mummolla taisi olla mittari? Minulla ei ollut. Patteri oli loppu, mutta varmaan tuli yli 10000 paivassa 🙂
Tulossa ollaan! Tosin viela Santiagossa, lento on myohassa.
Niin, oli mittari ja se oli samalla minun kelloni – kännykkä oli päivät kiinni. Luulisin että vähintään 20000 askelta päivässä askelsit. Noin kolmasosa pois askelista on metrejä…
Hienoa. Pääsit perille aikomaasi aikaankin.
Todella vähän vaeltajia caminolla talvella, mutta useampia kuin luulinkaan. Oletin, että lumi sotkee kulkemista vielä enemmän.
Tervetuloa lumiseen Suomeen.
Kiitos vaellus kertomuksestasi ja kuvista sen mukana. Oli mukava seurata matkaasi ja siten kertailla omaa.
Riemullista Jeesuksen syntymäjuhlaa ja siunattua uutta vuotta t. pappilan mummo
Vahan oli vakea. Loppumatkasta enemman. Monet olivat pitkilla caminoilla, aloittaneet Ranskasta Arlesista tai Le Puysta. He olivat lahteneet jo lokakuussa.
Santiagon katedraalin ”pyha ovi” avataan muuten 31.12. klo 16.30.
Oikein Hyvaa Joulua! Ja kiitos matkan seuraamisesta! On hyva, kun on ollut virtuaalista seuraa, jonka kanssa taivaltaa.
Turvallista ja rauhallista kotimatkaa! Ja onnittelut tavoitteen saavuttamisesta! Tervetuloa talveen – tänään on välillä pyryttänyt, välillä aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta, ja kaikkea siltä väliltä. Joulurauha hiipii mieleen, vaikka vielä siivoan, tai ehkä siksi. Siivotessa vaipuu ajatuksiinsa. Kissat tykkäävät niin paljon siivouspäivistä, että kannattaa siivota jo niiden ilon takia. On seikkailu, kun tuolit on nostettu pöydälle ja moppi viuhtoo pitkin lattiaa. Ja on – ilmeisesti – kiinnostavaa, kun ihminen touhottaa paikasta ja toimesta toiseen, sitä näyttää olevan lysti katsella. Matottomalla lattialla pallotkin kiitävät kuin jäällä, lujaa ja esteettä, kelpaa niiden perässä sinkoilla.
Mutta tule sie kottiin, pian on taas lauma koossa, hienoa!
Lauma kokoon, bäää-bäää!
Tuutsie siivoomaan meillekin, jos on se on noin kiinnostavaa?
Ehkä sinä päivänä, kun on niin paljon ajatuksia ajateltavana, että kotiympyröiden nuohous ei riitä niiden loppuun puhkumiseen. Ja pyydän saada nöyrimmästi alaviitteenä huomauttaa, että Minni, Hänen Nelijalkainen Majesteettinsa Ynnä Kissainen Korkeutensa (HNMYKK), suonee minun mieluiten huiskivan harjan ja mopin varressa Oprin ja Oleksin reviirillä.
Jaana. Kiitos, kun sain olla osallisena matkanteossa. Koin maailmoja, jotka olivat minulle täysin vieraita, opin maantietoa ja vielä, opin käyttämään tällaista kommunikointitapaa rajoituksineen ja mahdollisuuksineen.
Toivon, etteivät lumet ja jäät viivästyttäneet kotimatkaasi. Sen alkaessa tunnelmat ja tuntemukset varmaankin ovat monenlaiset.
Näihin kuviin ja tunnelmiin… kiitos, kiitos!
Kymmeneltä kuulen, paljonko lento on myohässä, jos lainkaan. Välilasku on keskellä Saksaa, joten saa nähdä, miten lumien kanssa on tilanne.
Kiitos ajatuksista!
Hyvää Joulua Jaanalle
Kiitos ja Hyvää Joulua Utulaankin! Lennot menivät lopulta aivan hyvin. Sopivasti ensimmäinen lento oli myöhässä, joten odotteluaika seuraaviin lyheni.
Kolmen viikon kävelyn jälkeen on olo vielä vähän hakusessa. En oikein tiedä, pitäisikö alkaa touhottaa jotakin vai olla vain rauhallisesti. Caminolla piti jokaisena päivänä tehdä aina vain ne samat yksinkertaiset asiat: kävely, pyykinpesu, ruokahuolto yms.
Onneksi on pyhät edessä ja joulurauha julistettu, voin kaikessa rauhassa opetella taas tavalliseen elämään. Erilaiseen kuin ennen, sillä kyllä tuo camino aina jotakin muuttaa. ”Samaan lätäkköön ei voi kahta kertaa astua”, sillä ensimmäinen muuttaa sitä aina.