Kirjoittajasta

Olen kävellyt Espanjassa Camino de Santiago -reitillä talvisin. Kesällä camino on usein – kuten ystäväni Heidi sanoo – kävelevä leirikoulu, jossa suihkut, wc-tilat ja keittiöt jaetaan viikkojen ajan alati vaihtuvien tuntemattomien, väsyneiden kanssaihmisten kanssa. Talvella olen monena päivänä ja iltana ollut yksin.

Joulukuussa 2009 lähdin Burgosista 4.12. ja saavuin Santiago de Compostelaan 22.12. Lukeaksesi koko matkapäiväkirjan aloita alusta (linkki). Voit myös etsiä joulukuun 2009 alun käyttämällä sivujen alalaidoissa kaksi kertaa komentoa ”aikaisemmat artikkelit”. Reittini kulki näin Burgos -> Rabé de las Calzadas -> Castrojeriz -> Boadilla del Camino -> Carrion de los Condes -> Sahagun -> El Burgo Ranero -> Leon -> San Martin del Camino -> Astorga – > Foncebadón -> Ponferrada -> La Portala -> Cebreiro -> Tricasteia -> Sarria -> Gonzar -> Melide  -> Santa Irene -> Monte do Gozo -> Santiago de Compostela. Ja vielä koko reitti Google-kartalla (linkki).

Talvicaminollani sää on usein suosinut suomalaista. Esimerkiksi 2009 joulukuussa alkupäivien viiman jälkeen sää vakiintui: yöllä muutamia asteita pakkasta ja päivällä aurinko lämmitti mukavasti. Lumimyrskyssä olin kerran, lumisateessa kerran ja toiseksi viimeisenä päivänä kastuin läpimäräksi.

Maaliskuussa 2013 satoi joka päivä. Tammikuussa 2015 koin kymmenen päivän aikana kaikkea: pikkupakkasta, hankikantoa, keväistä auringonpaistetta, yhtämittaista sadetta ja raekuuroja. Maaliskuussa 2016 kävelin pääasiassa kuivassa säässä, sadetta tuli kahtena päivänä osan päivää.

Kerron kirjoituksissa (ja niiden kommentteissa) paljon varusteista. Varustelista on koottu sivulle: https://talvicamino.wordpress.com/varusteet

Tein ensimmäisen caminoni äitini kanssa 2001. Palasimme caminolle monta kertaa, hauskoista reissuista voi lukea äitini blogista sivulta: http://koti.mbnet.fi/edith/santiago.htm

Kävin elokuussa 2010 Galician reunamilla Becerreassa vapaaehtoisten työleirillä raivaamassa polkuja kaksi viikkoa. Sillä matkalla ei blogia syntynyt, koska vuorilla olimme nettiyhteyksien ulkopuolella.

Yksin olen vaeltanut heinäkuussa 2004, joulukuussa 2009, maaliskuussa 2013, tammikuussa 2015 ja maaliskuussa 2016.

Maaliskuussa 2013 talvicamino-reittini oli Leon -> Villar de Mazarife -> Villares de Ordbigo -> Murias de Rechivaldo -> El Acebo -> Ponferrada -> Villafranca del Bierzo -> Vega de Valcarce -> O Cebreiro -> Samos -> Ferreiros -> Palas de Rei -> Arzua -> Monte do Gozo -> Santiago de Compostela.

Tammikuinen caminoni lähti liikkeelle 23.1.2015 Astorgasta kohti länttä. Reittini oli Astorga > Foncebadón > Ponferrada > Villfranca el Bierzo > O Cebreiro > Tricastela > Ferreiros > Palas de Rei > Arzúa > Monte do Gozo > Santiago de Compostela.

Pääsiäisen tienoilla 2016 löytyi kalenterista pari viikkoa vapaata. Kävelin hyvässä säässä ja hyvällä mielellä, joten 300 kilometria meni kymmenessä päivässä. Jos olisin ollut pidemmällä matkalla, olisin tietysti kävellyt lyhyempiä päivämatkoja ja leväten kerännyt voimia jatkoa varten. Reittini oli St Jean Pied de Port > Roncesvalles > Zubiri > Cizur Menor > Cirauqui > Los Arcos >  Logroño > Nájera > Santo Domingo de la Calzada > Villafranca Montes de Oca > Burgos

Jokin siellä vetää minua puoleensa. Joku toinen peregrino sanoi (Facebook > Pyhiinvaellus), että camino alkaa, kun matkan on päättänyt tehdä. Näin itse kävely on vain osa matkaa. Miksi sitten aina uudestaan kävellä samaa reittiä? Unkarilaisen kirjailijan Imre Kertészin sanoja mukaillen: ”Camino päättyy vasta, kun se on tehty”. Ehkä minun caminoni ei ole vielä tehty.