Vaikeinta caminolla on pysähtyä. Tänään oli toinen päivä ja olin päättänyt, että Zubiria kauemmas en mene. Ihan jo sen takia, että vain harvat alberguet ovat auki tähän aikaan vuodesta.
Aamu oli sumuinen ja viileä lähes puolipäivän asti. Oli helpompaa kulkea kuin eilen, kun ”kaikki kevytuntuvatopat ja merinovillasilkkipaidat” olivat tänään päällä eivätkä repussa painamassa.
Koetin pitää taukoja, mutta monet kahvipaikat olivat kiinni. Kuva on Bizkarrettan kylästä, jossa ihana maitokahvi ja paahdetut leivät voilla ja hillolla maksoivat yhteensä 3,40. Pyysin yhtä ohikulkevaa vaeltajaa seuraksi, mutta hän kiirehti eteenpäin. Kohtasimme uudestaan myöhemmin, kun hän piti taukoa caminon varrella.
Pysähdy ja mieti mitä teet.
Talvicaminon blogi 
Minulla oli tapana kuppilassa tilata espresso ja iso lasillinen hanavettä, koska olen täysin laktoositon eikä americano maistunut. Koska yleensä en juo kahvia, niin vedellä sain kahvinmaun pois, mutta se ei hävittänyt espresson virkistävää vaikutusta.
Tuohan on hyvä yhdistelmä. Juon aamupäivällä useimmiten ison maitokahvin, mutta välillä kaakaota. Illalla majapaikoissa juon teetä. Eilen Roncesvallesissa ei ollut keittiötä, mutta löytyi sentään mikro. Astioita ei ollut. Kuumensin muovimukissani teevettä, olihan se vähän ankeaa, mutta sain teetä iltajuomaksi. Minulla on mukana uppokuumennin, joten sitäkin olisi voinut käyttää.
Korealainen rouva osti kaikille suklaata. Käännösohjelma selvittää, että kiitetään sanomalla ”chokollis gomawoyo”. Menikö oikein vai ei, mutta hymyä ja taputuksia tuli.