Roncesvalles

Listaan ensimmäisen kävelypäivän tunteita:

Tyytyväisyys: Olin tyytyväinen kun sain vain koreaa puhuvan ihmisen ymmärtämään, että caminotien pielessä on siellä täällä merkkejä, joita seuraamalla hän voi kulkea. Kolmannen merkin kohdalla hän ymmärsi. Hoin ”camino”, ja elehdin ”sinä”, ”katso”, ”merkki”, ”kävellä”.

Kiitollisuus: Olin loputtoman kiitollinen, kun Gañecoletassa ystävällinen rouva täytti vesipulloni ja esitteli eteisen seinältään sukulaisten valokuvakokoelmaa. Puhuimme myös pölkkyespanjallani ilmastonmuutoksesta. Kahtakymmentä lähentelevät lämpötilat eivät ole tavallisia tammikuun kelejä täällä.

Ilo: Kyllä voi ihminen olla iloinen, kun on päivän kävelyt tehty. Sää oli tosiaan lämmin, mutta iltapäivällä alkoi tuulla niin, että lämpötila on nyt 11 plussalla. Lunta ei näkynyt koko kävelyn aikana.

Paljon, paljon oli negatiivisia tunteita, mutta ne voitte kuvitella kertomattakin.

4 thoughts on “Roncesvalles

  1. Varjelusta vaelluksellesi.
    Olipa kiva, kun tuli näkyviin tämä.
    Seuraan.
    Pappilanmummo

    • Saas nähdä nyt, miten tämä lähtee sujumaan.

      Korealainen, josta kirjoitin, on 79-vuotias rouva – joku oli selvittänyt iän käännösohjelman kanssa. Sisupussi käveli tänne Roncesvallesiin, kuten kaikki muutkin.

Jätä kommentti