Astorga

Kuva on liikenneruuhkasta Hospital del Órbigon sillalla.

Viimeinen aamu, edessä ehkä noin kuusi tuntia kävelyä taukoineen ja saavun Astorgaan, päätepisteeseen. Tänäänkin voi valita kahdesta reitistä, joko kylien kautta tai sitten autotien reunaa. Valitsen kylät.

Mietin jo aamulla, näenkö päivällä Davidin, joka pitää pientä kanttiinia Caminon varrella. Siellähän hän. Hökkeli on kasvanut isommaksi, ja saanut jopa maalia.

Varusteita muutama kommentti:

Burgosista ostetut kympin kävelysauvat toimivat hyvin. Minulla oli mukana vaihtoa varten yhdet asfalttitassut, koska en jaksa kopinaa. Joku taas tykkää siitä.

Käytin pientä olkalaukkua rinkan lisäksi. Laukkuun mahtui sopivasti kaikenlaista, mitä ennen kuljetin rinkan lantiovyön lisälaukussa. Pikkulaukku on kätevä myös iltaisin, kun käy kylillä.

Kolmen vuodenajan makuupussi ja silkkinen makuupussin pussilakana toimivat. Yleensä käytin silkkipussukkaa, ja peittona makuupussia sekä albergueiden tarjoamia huopia (”manta”). Parissa paikassa, kuten San Martin del Caminossa, sai tyynyliinan ja aluslakanan.

Albergueiden ota-tästä-tätä-tähän-laatikosta löysin käyttämättömät uudet pohjalliset kenkiin. Olisin voinut katsoa vaelluskenkieni kokonaiskunnon paremmin ennen lähtöä.

Devoltin merinovillaväliasu toimi täydellisesti. Paita ja pöksyt olivat sopivan lämpöisiä ja materiaalin takia helppoja pitää puhtaina.

Ostin kesällä Shelbyn liikkeestä Oulusta merinovillakankaasta tehdyt käsineet. Ne yhdistettynä TamSilkin ranteenlämmittimiin olivat oikein mukavat aamulla. Jos satoi vettä, vedin päälle kuorihanskat.

Takki: Fjällravenin Eco Shell, jota pidän paljon muutenkin. Kuoripöksyt: Haglöfsin Paclite LIM, kuten ennenkin. Päässä leveälierinen villahuopahattu, tyyli ennen kaikkea, mutta myös suojaa säältä. Jalassa Lundhagsin kengät, kuten ennenkin. Ilta- ja yöasujen materiaalina oli silkkisekoitteita tai fleeceä, lämpötiloista riippuen. En tainnut varsinaisesti hankkia mitään uutta tätä vaellusta varten, vaan varusteet ovat käytössä muutenkin.

Sellainen loma. Yhdeksän päivää caminolla, olikohan 234 kilometriä. Nyt vähän ihmettelevä olo. Muutaman viikon kuluttua tämäkin reissu alkaa asettua omaan uomaansa ihmisen mielessä.