Eilisen Casa Chelon maukkaan, mutta raskaan kanapaellan jälkeen nukuin vähän huonosti. Aamun maisemat saivat mielen taas hyväksi.
Kyllä olikin jo kuljettu kevyenliikenteenväylää maantien pielessä. Täällä vuorilla ilma on raikasta, ja näkee kauas. Sen verran on matalia havupuita, että niitä myös metsätyömaalla kaadettiin. Ihan tukeilta näyttivät.
Tuttuun tapaan kylien baari-kahvilat olivat kiinni aina Molinasecaan asti. Eilen Foncebadónissa tapasin taas vanhan kaverin alkumatkasta, ”Hansa Rostockin”. Söimme lounaan yhdessä Molinasecan Meson Puente Romanassa kylän vanhan kivisillan kupeessa.
Kaksi tuntia Ponferradaan. Täällä alberguessa on oikein hyvä meininki remontin keskellä. Vapaaehtoisena työntekijänä on italialaisnainen, joka on asunut koko ikänsä Englannissa. Kaupasta ei pidä hakea mitään ennen kuin on katsonut, mitä kaapeissa jo hänen jäljiltään on. Minulle oli esimerkiksi c-vitaminoitua appelsiinimehua. Nyt kun jo pyykit pyörivät koneessa, juon inkivääriteetä olohuoneen sohvalla. Hyvä päivä.
Talvicaminon blogi 
Käytetäänkö enemmän käteistä vai korttia nykyään?
Päivällä ravintolassa luki ilmoitustaulussa, että kohteliaasti pyydämme tiedustelemaaan mahdollisuutta maksaa kortilla. Hih. Äsken kaupan jonossa ihmiset maksoivat kortilla, kännykällä ja käteisellä. Pyykinpesuun piti olla kolikoita ja tämä Ponteferradan San Nicólas -albergue majoittaa meidät vapaaehtoisella maksulla – siihen tarvitaan myös käteistä.
Onko nykyään useimmissa pyykkikone ja kuivuri?
Jos ei, pestkö talvella joka päivä pyykkiä?
Ponferradassa oli rivi pyykki- ja kuivauskoneita, mutta vain yksi pari niistä toimi. Käytimme sitä yhteispyykkäykseen. Olen katsellut kaupungeissa itsepalvelupesuloita vähän sillä silmällä, että niitäkin voisi käyttää. Villafranca del Bierzon Ave Fenixissä pyykkejä ei olisi saanut kuivaksi millään.
Pesen pikkupyykkiä joka päivä tai melkein joka päivä.
Olen nilkoista ylöspäin merinovillasilkissä, jolle riittää hyvä tuuletus puhdistamiseen. Näillä säillä ei tule hiki, niin aika vähillä pyykeillä selviää.
Yhteispyykkäystä järjestelin aina kun siihen oli mahdollisuus – neljänkin ihmisen pyykit mahtuivat hyvin koneeseen.
Merinoa suosin minäkin nykyään.
Espinosassa saksalaisten pitämässä pienessä (viisi majoittujaa) paikassa hospitalerot pesivät pyykit. Hieno palvelu – ja tietysti heidän ei tarvinnut antaa pesukonettaan ventovieraiden käyttöön.