Yöllä heräsin tuulen ulvontaan. Ei toivettakaan, että myrsky olisi mennyt ohi. Kun kahdeksan tienoilla menin ulos tutkimaan säätä, reipas punarinta piteli myrskyä majapaikkamme seinän vieressä.
Tuuli lennätti minua, kun levitin käsivarsiani. Liian vaarallista lähteä kävelemään sen enempää caminoa kuin maantien laitaakaan, joten otimme taksin Tricastelan kylään. (Ensin oli vaikeaa saada taksia sellaiseen säähän.) Tulimme pois vuorilta, lumirajan alle, ja myrsky tuntui laantuvan vesisateeksi.
Pidimme neuvotteluhetken Tricastelan mainiossa Xacobeo-alberguessa. Trocastelasta pääsee Sarrian kaupunkiin kahta reittiä. Meksikolainen lähti Samosin reitille. Minä ja saksalainen suuntasimme sateessa San Xilin mäkeen.
Emme kävele yhdessä, mutta satuimme samaan aikaan Calvorin alberguen ovelle, kun hospitalero saapui tehtäviinsä.
– Hyvää iltapäivää, mukavaa, että olette täällä alberguessa. Voimmeko käyttää vessaa?
– Ette.
Tämä oli aika yllättävä vastaus. Yritin uudestaan. Hyvää kieliharjoittelua.
– Ymmärrän. Olen aika märkä sateesta, ja voin maksaa siitä, että käytän vessaa, sopiiko?
– Ei.
Kyseessä oli kuitenkin kunnan ylläpitämä majapaikka, jonka luulisi olevan auki kaikille vaeltajille.
– Voimmeko olla yötä täällä?
– Kyllä. Täällä ei ole mitään ruokaa.
– Aivan, mutta jos olen yötä täällä, saanko silloin käyttää vessaa.
– Silloin saat.
Sitten kiitin häntä ystävällisyydestä ja lähdimme pois. Selitin huvittavan keskustelun hämmästyneelle vaeltajatoverilleni. Olemme aiemminkin puhuneet siitä, miten suuri merkitys on hospitaleroilla. Olisi kyllä ollut hienoa, jos olisimme saaneet olla kymmenen minuuttia sateelta suojassa.
Nyt ollaan Sarriassa. Täältä on Santiago de Compostelaan 116 kilometriä, joten sadan kilometrin vaellusta tavoittelevat aloittavat yleensä caminonsa täältä. Näinkin tänään ehkä juuri tällaisen kuuden hengen porukan, joka piteli sadetta sarrialaisella bussipysäkillä. Kiva, jos alkaa olla enemmän väkeä.
On sunnuntai. Pienten kylien kaupat ovat kiinni pyhinä, mutta ehkä täällä on joku supermercado-marketti illemmalla auki.
Talvicaminon blogi
Kertomuksia caminolta
Talvicaminon blogi 
Olipa aikamoinen sää!
Toivottavasti sait kuivaksi vaatteet ja itsesi lämpimäksi.
Olipa ikäväjuttu tuo vessaton tilanne!
Saksalainen oli monta aiemmin kertonut, miten mainio hospitalero just tuossa Calvorin paikassa on ollut. Edellisellä caminolla hospitalero oli hankkinut koko porukalle pitsat.
Nyt saksalainen sanoi aika vähäsanaisesti: ”Ei ollut enää sama hospitalero.”
EDIT (hinnat)
Jos se saksalainen ei olisi ollut vieressä, olisin kirjautunut sisään majoittumaan, maksanut majoituksen (kympin Galician kunnallisissa), käynyt pissalla, sitten venytellyt vähän – ja lähtenyt jatkamaan matkaa.