Hospital de Órbigo

Päivän kävelyt taas kävelty. Suihkun ja pyykkäyksen jälkeen iltavaatteet päälle ja ostoksille. Tänään iltapäivällä on niin lämmin, että lähdin hameessa.

Ostin mehua ja tulin pieneen puistoon lähellä kylän kuuluisaa siltaa. Jos kuvasta erottuu pieni, ruskea koira, hänen nimensä on Bronco. 

Istun penkillä, juon c-vitaminoitua appelsiinimehua, mutustelen tortillaa. Espanjalainen perunamunakas on hyvä eväs, jota saa usein sellaisistakin kahvila-baareista, joissa ei ole muuta ruokaa myynnissä. 

Aurinko on paistanut jo monta päivää. Puolikuu näkyy taivaalla. Varpuset pitävät iloista ääntä. Kukkia nousee nurmikolle.

Minulla on ollut matkalukemisena, täällä puistossakin, Ulla-Lena Lundbergin Mitä sydän halajaa. Kirjan pirstaleinen rakenne sopii siihen, että sitä voi lukea pienissä paloissa. Olen lukenut kirjaa osin uudestaan ja löytänyt siitä uusia ajatuksia. Ehkä tänään jätän sen alberguen kirjahyllyyn. 

La Encina -majapaikka on ravintolan yhteydessä. Muutama huone, joissa kussakin on vain kaksi kerrossänkyä. Jokaiselle neljälle nukkuvalle on oma pistorasia ja tuoli. Toin tänne yhden korealaisen vaeltajan, mutta hänet taidettiin majoittaa omaan huoneeseensa. Täällä ei nähtävästi ole keittiötä, vaan tarkoitus on syödä ravintolassa. Majoituksen hinta 14 euroa / yö.

La Virgen del Camino

Leónin suuressa kaupungissa kaupunkilaiset istuskelivat terasseilla. Jotkut valmistautuivat illan jalkapallopeliin fanipaidoissa ja huiveissa. 

Minä jatkoin matkaa. Vaeltajien albergueita ei ole lähellä auki, mutta olin varannut muutaman kilometrin päästä Trabajo del Caminosta hostellihuoneen itselleni. Olisi kiva olla jo aamulla suurkaupungin ulkopuolella. 

Hostellin osoite oli vaikea löytää. Kun useiden kyselyjen jälkeen pääsin lähemmäs, ihmettelin alueen siivottumuutta. Neuvojat jo arvelivat, ettei siellä hostellia ole. Ei ollut!

Soitin tavallisen kerrostalon ulko-oven nimetöntä summeria. Ovea ei avattu. Soitin majapaikkaan. Turhaan. Laitoin Booking.comin kautta kaksi viestiä ”hostelliin” ja viimein viestin, että perun koko majoituksen. 

Mitäs sitten? Halusin varata uuden majoituksen myös Booking.comin kautta, jotta pystyn helpommin osoittamaan ongelmani ensimmäisen huijausmajoituksen kanssa. Seuraava mahdollinen majoitus tunnin kävelyn päässä. Sopii. 

Puhelimesta alkoi akku loppua, mutta pysähdyin matkalla Repsolin pienelle huoltoasemalle lataustauolle. Lataus ei onnistunut, ja jatkoin vielä muutaman kilometrin majapaikkaan. 

Kiva baari alhaalla, ylhäällä majoitustiloja kahdessa kerroksessa. Huoneessa huomasin, että laturini on hajonnut. Kyselin baarissa turhaan, olisiko jollakulla sattumalta lightning-laturia. 

Tutkin laturia ja ymmärsin, että vika on liittimessä – mutta eipä miljoonapussista löytynyt hienoteknisiä korjauslaitteita. Kokeilin kyllä. 

Menin taas baariin. Kaikki Leónin isot marketit ovat baariporukan mielestä kiinni, koska on sunnuntai-ilta.

Hmmm. Menisin huomenna takaisin Leóniin, kunhan kaupat aukeavat ja sitten taas takaisin tänne. Sujuisihan ne niinkin. 

Menin taas baariin kysymään, onko läheisellä lentokentällä aukiolevia kauppoja. Joku mies baaritiskillä tiesi, että on sellainen 24/7-huoltoasema, jossa ”ehkä” myydään latureitakin. Olisiko minulla autoa? 

Jossakin vaiheessa minulle järjestettiin kuski ja Opel alle. Nokka takaisin kohti Leónia ja ajoimme myyttiselle huoltoasemalle, jossa tiskin takana oli todellakin myynnissä kaipaamani laturin johto (7 euroa). 

Kiitin baarissa kaikkia osapuolia johto kädessäni voitonmerkkinä. Jeee!

En sanonut, että huoltoasema on niin lähellä, että olisin kävellyt sinne 20 minuutissa. Ja se oli sama huoltoasema, jossa huomasin, ettei laturi toiminut – mutta en älynnyt, että myynnissä olisi uusia liittimen johtoja.

Reliegos

Bercianos del Real Camino -kylässä on uskomaton kyläkauppa. Ulospäin vaatimaton, sisällä valtaisa elintarvikevalikoima. Edelläni oleva rouva osti ruokapöytään määrämitan katkarapuja, kirsikkatomaattiterttuja, tuoreita mansikoita, leipiä jne – ja kaikki olivat täydellisen tiptop. Myynnissä olisi ollut myös simpukoita, erilaisia kinkkuja, ankanpatéta, tuoreita leivonnaisia. Tämä siis kylässä, jossa on 186 asukasta. 

Täällä Reliegosissa pikkukauppa tarjoaa juomia, nuudeleita ja keksejä. Grañonissa alberguen ainoa keittiöväline oli mikroaaltouuni, mutta lähikaupassa ei ollut ”mikroaterioita”. Vaeltajilla olisi niille kysyntää ympäri vuoden. Itero de la Vegassa taas hospitalero-kauppias oikein erikseen esitteli minulle, mitä ruokia heidän keittiössään voi nopeasti ja kätevästi valmistaa.

Aurinkoinen päivä alkoi ilmastonmuutoskeskustelulla Sahagúnissa. Paikallisen asukkaan mielestä ei ole normaalia, ettei ole talvea, vaan olemme jo keväässä. Suomessa sataa vettä – helmikuussa.

Katselin matkalla, että peltojen kastelulaitteet näyttävät silmissäni muuttuvan järeämmiksi vuosien kuluessa. Kun ei ole sateista talvea, kuivat kaudet pitenevät.

Reliegosin alberguessa on 8 eurolla kerrossängyt, hyvin varusteltu keittiö ja lämmitys iltakymmeneen asti. Tarjolla on huopia. Minulla on lämmin makuupussi. 

Sahagún

Lyhyt päivä, paljon taukoja. Sää on muuttunut aurinkoiseksi, joten hyvä istuskella levähdyspaikoilla. 

Aamulla otetusta kuvasta ehkä näkyy, että yöllä on ollut pakkasta. Maa on vielä vähän huurteessa. Camino kierteli pellonreunoja, vaikka suorempaankin olisi päässyt. 

Jos Ledigosissa on vain 64 asukasta, täällä Shagunissa asuu 2 700 ihmistä. Monta majapaikkaa, apteekkeja ja kauppoja. Kävin ostamassa banaaneja ja tuoremehua – ja näin yhden vaeltajamiehen istuvan olutlasi kädessään terassilla kevätauringossa. 

Juuri kun hänet mainitsin, hän saapui toiseksi majoittujaksi tänne isoon alberguehen. Täällä olen joskus ollut moottoripyörämiesten kanssa. Saas nähdä, ketä tänään tulee. 

Matalat kerrossängyt, joihin saa kertakäyttölakanan ja -tyynyliinan (yö maksaa 7 euroa). Myynnissä alakerran tiskillä on saippuaa (40 c), ja oikeastaan kaikenlaista tarpeellista shampoosta käsirasvaan. Silti täälläkään ei vuokrata pyyhkeitä, vaikka se olisi mielestäni hyvä bisnes. Majapaikoissa kaikki kuivattavat pyyhkeitään pattereilla, jos saavat mahtumaan. 

Nyt on tullut joku kolmaskin. Miehet puhuvat keskenään keittiössä englanniksi.

Ledigos

Ei ollutkaan tavallista väsymistä, vaan flunssaa. Nukuin 13 tuntia yhtä soittoa. Aamulla pohdin oloani ja kävin maksamassa toisen yön. Tällaisessa kapselisängyssä saa vedettyä sermin eteen ja suljettua muun maailman pois. Hyvä paikka potea, jos pitää potea.

Viime yönä meitä oli täällä kaksi. Aamupäivän olin tietysti yksin (ja nukuin). Jossain vaiheessa on tullut muutama vaeltaja. Ihan oudon näköisiä takkeja ja reppuja näkyy käytävällä.

Olo on jo parempi, lepo auttaa.

Ledigos

Hyvää ystävänpäivää! Jotkut olivat koonneet caminolle kivistä suuntanuolia ja sitten tämän ”LOVE”-sanan. 

Kävelin yksin sumussa. Mielestäni oli hyvin tylsä päivä. Käyn nyt nukkumaan ja kirjoitan ehkä myöhemmin lisää. Olen Ledigosin pikkukylässä. Täällä on japanilaistyyliset kapselit, joissa nukkua.

Carrión de los Condes

Säätieto lupasi aurinkoa, saimme sumua. En ole enää joka päivä katsonut säätiedotuksia, kaikki otetaan vastaan, mitä tulee. 

Sain jossain vaiheessa päivää kävelyseuraksi ranskalaisen papin, jonka kanssa olemme muutaman yön olleet samoissa majapaikoissa. 

Matkaa riitti. Puhuimme englantia. Häntä kiinnosti edelleen tietää, mitä ajattelen caminosta. En olisi kauheasti halunnut selittää, mutta kerroin kuitenkin ajatuksiani. Kun hän innostui välillä laulamaan, pyysin häntä kertomaan, mistä ranskalaisissa lauluissa oikein kerrotaan. Kilometrejä taittui, haimme molemmat sanoja, jotta ymmärtäisimme toisiamme. Hän oli hyvin tietoinen patriarkka Kirillin toimista Venäjän hyökkäyssodan aikana. ”Täysi poliitikko”, oli ranskalainen tuomio. 

Pitkä päivä ja nyt olemme Espiritu Santo -alberguessa. Täällä olen ollut ennenkin. Makuusalit, joihin mahtuu nukkumaan tusinan verran vaeltajia, ei kerrossänkyjä. Nyt on lämmitettynä vain yksi saleista, mutta kesällä täällä majoittuu kymmeniä vaeltajia, kun kaikki seitsemän salia ovat käytössä. Pestyjä sukkia ja pyyhkeitä roikkuu lämpimän patterin päällä. Täällä on jälleen kaksi italialaista, kolme korealaista, yksi ranskalainen ja yksi suomalainen.

Tämä majapaikka on auki vuoden ympäri. Paikkaa pitävä uskonnollinen järjestö on nimeltään ”Las Hijas de la Caridad de San Vicente de Paul.” 

Itero de la Vega

Hontanasiin tuli kaikkiaan kahdeksan vaeltajaa. Aamulla toistui tuttu kuvio, vaikka ihmiset olivat melkein kaikki vaihtuneet alkumatkasta. Lähtövalmistelut alkavat pimeässä, kunnes joku viimein laittaa valot päälle.

Korean edustajat lähtivät jo kuuden jälkeen caminolle aivan pimeään. Kun minä vuorostani tein lähtöä, italialaiset vielä pötköttelivät pedeissään. 

Minulla oli voileipiä, mutta pidin epäkohteliaana syödä makuusalissa, kun en tiennyt muiden eväistä. Ulkona sää oli viileä, kostea ja tuulinen. En pysähtynyt syömään eväitäni. 

Kuljin suunpielet alaspäin, naama nököllään. Napostelin kuivattuja hedelmiä pussukasta. Kun tuuli vei pilvet, muutama varpunen lähti välillä seuraamaan minua ehkä toivoen, että tiputtelisin vielä enemmän kuivia palasia. 

Castrojeriziin saavuin parin, kolmen tunnin kuluttua. Aukioleva kahvila löytyi ja vietin siellä hyvän tovin. Töissä näytti olevan peräti kolme ihmistä. Asiakkaista vanhat miehet nauttivat ryyppyjä, naiset ottivat kahvia. TV kertoi, että traktorimarssit ovat jatkuneet nyt viikon. Elokuva-alan Goya-palkinnoista ja #metoo-julkituloista riittää vielä puhetta. 

Traktoreita en ole nähnyt niiden ensimmäisten päivien jälkeen. Uutisissa joku näytti kylttiä, jossa luki ”Maaseudun ihmiset eivät ole rikollisia”.  Jos oikein ymmärsin, myös joukkoliikenne on osin lakossa. 

Camino jatkui vastatuuleen, nyt auringossa. Vastaan tuli vaeltajamies paluumatkalla Bordeaux’hon. Kerroin Castrojerizin kahvipaikoista ja hän Itero de la Vegasta. Hänestä (myötätuuleen kävelijästä) kävelysää oli täydellinen. 

Camino kulkee vastatuuleen, mutta myötätuultakin on eli katsokaas kuvasta, millainen albergue tämä El Hogar del Peregrino on. Olemme kuin jonkun kotona. Eilen rautaiset kerrossängyt (13 euroa), tänään saa yllättäen oman huoneen (20 euroa). Keittiö on täysin varusteltu. Hospitalerotäti pitää myös supermercado-kauppaa, jossa hän varustaa meitä vaeltajia.

Hontanas

Hospitalero viritteli päälle hormillisen sähkötakan, jonka pitäisi pitää lämpimänä tämä tila, jossa on makuupaikat 16 vaeltajalle.

Toistaiseksi meitä on kolme. Minun lisäkseni kaksi korealaista nuorta. En ole aivan varma, millä kielellä tulisimme parhaiten toimeen. Sain heiltä inkivääriteetä ja tarjosin heille kuivattuja hedelmiä.

Kaikissa noissa sähkötakoissa, mitä olen täällä nyt nähnyt, on elävä tuli. Loquinissa oli tunnelmallista lukea kirjaa oleskeluhuoneen sohvalla takan vieressä huopaan käärittynä. Radio soitti Carmenin The Met -versiona. Tänään on pelkistetympää. Pelkät sängyt, yksi pöytä, kolme tuolia ja lämmitin.

Ovi käytävään pitää pitää auki, jotta wc- ja suihkutiloihinkin saadaan lämpöä.

Taidan kömpiä petiin ja lukea kirjaa. Ulkona on sateista, mutta ei oikein sada. Lämpöä näytti olevan viisi astetta plussalla. Yöllä oli ollut pakkasta, sillä näin aamulla rakeita polun varrella.

Nyt tulee pitkässä kaavussa ranskalainen pappi. Hän sanoo ilmoitusasiana hospitalerolle, että pitää kirkossa messun tänään seitsemältä ja huomenna kahdeksalta. Nyt tulee aika märkä itämaisen näköinen mies ja säntää lämmittelemään sähkötakan luo. En ehdi ollenkaan lukea.

Tardajos

Mitähän tuolta pilvestä mahtaa tulla? Koetin kiirehtiä kaukana olevaan tunneliin suojaan. Pilvestä tuli ensin rakeita, sitten ukkosta.

Ukkonen alkoi vähän jännittää, vaikka laskin sen olevan jossain kolmen kilometrin päässä edelläni. Heilua yksin peltojen keskellä, kävelysauvan kanssa, ukkosella – huh.

Sain kävelysauvan eilen alberguesta. Jonkun unohtama sauva etsi uutta omistajaa, joten otin sen käyttööni. Ennen kuljetin mukana omia sauvoja, kun se oli helpompaa lentokoneissa. Joskus olen ostanut Espanjasta sauvat, mutta nyt saan kokeilla yhden sauvan kanssa menoa.

Burgosin kaupungissa viriteltiin juhlia, kun kävelin kaupungin läpi. Ihmisillä oli naamiaisasuja, ja katedraalin lähellä paikallinen ”Retuperän WBK” oli jo noussut esiintymislavalle meluamaan.

Burgosissa näin lämpömittareita: +6 astetta alkuiltapäivästä. Selvästi kohti kylmempää?